Hiljentyminen

Matt. 16:21–23

Jeesus alkoi selvittää

Olet varmasti kuullut, että paastonaikana on hyvä hiljentyä. Mutta mitä hiljentyminen käytännössä tarkoittaa?

Jotkut ajattelevat, että hiljentyminen on sitä, että ollaan ihan hiljaa kolme päivää eikä sanota kenellekään mitään. Tällaista hiljentymistä voi harrastaa vaikka porukassa jossain leirikeskuksessa. Tullaan siis kaverien kanssa koolle olemaan hiljaa. Kyllä tämä minulle kävisi hyvin, en ole yksityiselämässäni mitenkään kova höpöttelijä ja tykkään jurottaa suu kiinni omissa synkissä mietteissäni kotonakin.

Mutta ehkä hiljentymisen voisi kuvata tarkemmin hälyn vaimentamisena ja paremminkin keskittymisenä. Hälyähän riittää nykyään valtavasti. Kun Luukas kuvasi Ateenan asukkaita sellaisiksi, että heillä ei ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan, hän ei ollut nähnyt vielä mitään. Vaatii valtavia ponnistuksia irtautua siitä typerän mölyn ja älämölön virrasta, jota ruiskutetaan tätä nykyä päällemme isoilla letkuilla lukemattomista tankeista. Montako kertaa päivässä luet samat uutiset samoilta sivuilta? Montako kertaa päivässä hinkkaat ”kaveriesi” tarpeettomia tiedonantoja seitsemästätoista eri julkaisualustasta, aiheena päivän lounas, kakku jonka söin, hiihtolomareissu Lappiin, olen nyt täällä keikalla moi kaikki, mulla olis tällanen auto myytävänä, satuin lukemaan iltalehdestä tällaisen natouutisen vähä pelottavaa eikö ookkin!

Hinkkaamme aivomme hituloiksi, kuin pieneksi jyväksi, kunnes sekin on kohta syöty.

Vaimenna hälyn ja tyhjän pölinän äänet edes paastonajaksi.

Keskity.

Kun evankeliumiteksti alkaa tänään, se väittää suomenkielisen käännöksen mukaan, että Jeesus alkoi puhua. Ajattelemmeko, että Jeesus istuu illalla notskilla ja jubailee kamuilleen niitä näitä ajanvietteeksi, täyttääkseen hiljaisuudet. Jeesus alkoi jutskailla? Se on väärä ajatus, ja käännöskin on väärä, epätarkka. Evankelista Matteus nimittäin käyttää sanaa δεικνύειν. Se sana ei tarkoita varsinaisesti mitään jonninjoutavaa jorinaa ja lörpöttelyä somen äärellä, vaan Matteus kertoo, että Jeesus alkoi osoittaa, perustella, todistella. Sellainen vaatii kuulijalta keskittymistä, sivuhäiriöiden poistamista, tarkkaavaista kuuntelua. On päivänselvää, että Jeesuksen osoittaminen ja todistelu rakentuu lain, profeettojen ja kirjoitusten varaan. Hän siis pitää oppilailleen raamattuopetuksia siitä, mikä on Messiaan tie Vanhan testamentin eli Raamatun mukaan. Evankelistat kertovat muuallakin, että tällaista Jeesus teki. Luukkaan evankeliumin lopussa Kleopas ja kaveri törmäävät maantiellä ylösnousseeseen Vapahtajaan, joka ei alakaan niin kovin kuunnella ja auttaa vaan: hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Luuk. 24:27)

Olisiko niin, että omana aikanamme evankeliumin totuuden pahin vihollinen ei olekaan rikinkatkuinen ja karvainen valhe sorkkineen päivineen vaan vain tyhjä hölötys ja älämölö, joka täyttää koko ilmatilamme, varastaa päivä päivältä huomiomme, eikä saa meitä keskittymään hetkeksikään siihen, mitä Jeesus sanoo, kun hän alkoi osoittaa oppilailleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Olisiko niin, että meillä papeillakin on viimeisellä tuomiolla kaikkein kamalinta olla sen takia, että höpöttelimme niin paljon mukavia ja mitäänsanomattomia, kun olisi pitänyt opettaa, selvittää, todistella, mitä Raamattu sanoo. Tästä kirjoittaa muuten hirmu hauskasti ja terävästi kirjailija Antti Hurskainen uuden Suntio-romaaninsa julkaisutekstissä. Sen nimi on Kaikki taiteilijat pääsevät taivaaseen, kaikki kolumnistit eivät. Kirjailija moukaroi taskulämpimiä kliseitä viljeleviä julkkispappeja niin että morkoonit soi. Luehan Hurskaisen teksti.

Mutta nyt mennään eteenpäin.

Vade retro

Tämän päivän evankeliumissa kuullaan mahtava laini, kaikkien eksorsistien eli manaajien käytössä oleva käskysana: Väisty tieltäni, Saatana! Olet ehkä kuullut sen latinaksikin: Vade retro, Satanas! Se on tietysti hirmu ankara puhuttelu Pietarille, joka juuri ihan äsken oli tunnustanut, että Jeesus ei ole mikään kolumnisti eikä taskulämmin piispa vaan oikeasti Kristus Messias, se luvattu Kuningas. Mutta eikö se ole aika merkillinen laini? Mitä siinä kirjaimellisesti sanotaan? Katsotaan!

Matteuksen kreikaksi siinä lukee kirjaimellisesti: Kulje, siirry perääni, Saatana. Olin aina luullut, että tämä olisi jokin idiomi eli ilmaus, joka voitaisiin vapaasti sanoa suomeksi vaikka näin, että: Painu sinä sika metsään tai ehkä vielä paremmin elokuvaenglanniksi näin: Get out of my way, [kirosana].

UT2020 on aika hyvä kääntämään näitä evankeliumien eloisia kohtauksia ja repliikkejä, joten kurkataanpa, minkä vauhdikkaan ilmaisun internet-kääntäjät ovat kehittäneet tähän Jeesuksen manaukseen. Luetaan Matt. 16:23 UT2020 mukaan!

Mutta Jeesus kääntyi ja sanoi: »Sinun kuuluu seurata minua, Saatana!

Minä olen äimänkäkenä tästä käännöksestä. Se kuulostaa Google Translaten kielikukkaselta eli sellaiselta käännökseltä, jonka teologian ylioppilas tekee ensimmäisessä tentissä kieli keskellä suuta selattuaan vimmatusti puoli tuntia sanakirjaansa. Mutta eivät kai UT2020 kääntäjät ole mitään noviiseja? Mikä juttu tähän kätkeytyy?

Aloin kaivaa ja sukeltaa tähän kohtaan kuin maamyyrä ja nöyrryin jopa Keski-Pohjanmaan Persian-lähettilään Pasi Palmun oppilaaksi. Hän muistutti, että kun Jeesus kutsuu oppilaita, hän käyttää samaa fraasia: Tule, ja kulje minun perässäni. Tule, seuraa minua. Pasin lisäksi sain opetusta toiselta kamultani, Afrikan piispalta. Hän selittää kohdan näin: ”Pietari, jos kuljet edelläni, olet Saatana. Mutta jos seuraat minua, olet oppilaani.” (praecedendo satanas es, sequendo discipulus eris).

Jeesuksen julmetun raaka sana ei olekaan siis niinkään henkienmanausta tai eksorsismia, vaan kova muistutus jokaiselle hänen seuraajalleen, ja ensimmäisenä opetuslasten ensimmäiselle: Älä tule neuvomaan minua ja näyttämään minulle, mihin minun on kuljettava. Kristitty ei ole Kristuksen opas. Me emme kulje Kristuksen edellä vaan kuljemme hänen takanaan, perässään. Jos tie näyttää vaikealta, jopa mahdottomalta, emme siirry ohituskaistalle huutamaan latua, vaan hiihdämme perässä.

Jos kuljet edelläni, olet Saatana. Mutta jos seuraat minua, olet oppilaani.

Lankeamaan

Tänään on ensimmäinen paastonajan sunnuntai. Kuulit, kuinka Raamatun teksteissä puhutaan kiusauksista ja lankeemuksista. Kyse ei ole mistään teologisesta rakettitieteestä. Ihmiskunnan alusta asti meitä ihmisiä jostain syystä houkuttaa tehdä väärin, väärin itseämme, rakkaitamme ja Jumalaa vastaan. Monet kertomukset Raamatussa kuvaavat ihmisiä taitekohdissa – valitsemassa väärin. Äsken oli puhetta Saatanasta, siis persoonallisesta pahasta olennosta, jonka tahtona on saada ihmiset eroon Jumalasta. Saatanan tunnistaa siitä, että hän kiusaa meitä tekemään hyvää. Ethän juuri koskaan tunne houkutusta tehdä pahaa – siis niin, että mieleesi juolahtaa psykopaattinen mielihalu: Nyt haluan tehdä jotain todella ilkeää ja hirveää.

Pietarinkin mielipiteissä halutaan hyvää. Kuningas Daavid haluaa hyvää, kun hän katselee Batsebaa. Walter White haluaa hyvää perheelleen Breaking Bad– sarjassa. Sitä en tiedä, mitä Putin ja hänen patriarkkansa ovat halunneet, mutta hekin valehtelevat haluavansa hyvää, kun tappavat ihmisiä Ukrainassa. Siksi lankeamme, kun kaipaamme ja janoamme asioita, jotka ovat luonnostaan hyviksi tehtyjä ja joiden ajattelemme olevan meille nyt hyväksi.

Raamattu kuvaa paljon myös langenneiden ihmisten hetkiä, kun he näkevät tekonsa toisessa valossa, todellisessa valossa. Niin käy Kainille, niin käy Daavidille, niin käy Pietarille hiilivalkealla, kun kukko laulaa, niin käy jopa Juudakselle. Se hetki on kriittinen. Jos näemme silloin Jumalan vain hellittämättömänä oikeutena, hänestä tulee kuluttava ja tuhoava tuli, jonka edessä lakkaamme olemasta. Edessä aukeaa enää vain syvyys.

Mutta jos näemme Jumalan sellaisena kuin hän kulkee nyt paastonaikana kanssamme ja edellämme, kävelemässä Jerusalemiin, Herran kärsivänä palvelijana, silloin näemme Jumalan armon kasvot. Hän ei ole tullut sinua tuhoamaan, vaan auttamaan. Hän ei syntynyt tähän maailmaan tuomitsemaan sinua, vaan armahtamaan. Kristus ei tullut tänne opettamaan, miten selviydyt lankeemuksista voittajana, vaan lääkitsemään ja sitomaan lankeemukseen kaatunutta, tienvarteen uupunutta ja haavoille lyötyä.

Kun seuraat Vapahtajaa hänen ristintiellään, et seuraa kenraalia tai korpraalia, joka näyttäisi sinulle mallisuorituksia voittajan valinnoista. Seuraat lääkäriä, seuraat Jeesusta, joka on kiinnostunut eniten siitä, miten saisi syliinsä pahat, eksyneet, väärin tehneet.