Saarna kiusaamisesta

Matt. 4:1–11  

Hengellinen nälkä

”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” 

Olen kuullut itse monta kertaa ajatuksen ”Jumalan sanan nälästä”, ja kuinka se vertautuu nälkään ja janoon, joka vaivaa pitkän päivän päätteeksi. Tiedät kyllä: sellainen nälkä ja jano, jota kokiessaan toivoo, että matkaa kanssasi tekevä kaveri ei sano mitään harkitsematonta, sillä nälkä on niin kova, ettet tiedä, vaikka tulisit puraisseeksi vieruskaverin käsivarresta.  

Ja olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että minä en tuollaista nälkää Jumalan sanaa kohtaan ole useinkaan kokenut. Olen ehkä voinut oikein tiristämällä tiristää itsestäni sellaista näläntunnetta, ja sitten onnitellut itseäni siitä, että onnistuin sitä kokemaan. Mutta silti: hengellinen nälkä on ollut sangen vajavaista minulla.  

Voin kertoa sinulle, että olen kuitenkin päässyt todistamaan sellaista nälkää. Tuon nyt terveisiä Helsingin kansainvälisestä messuyhteisöstä, josta on tullut minun kotini ja olen siellä paljon saanut Raamattua opettaa myös kahdesti viikolla kokoontuvilla raamattutunneilla. Saimme myös juuri lähettää yhdessä messuyhteisönä Anna ja Taisto Sokan Ugandaan.   

Raamattutunneilla minua ovat katsoneet siellä itsenäni nuoremmat kasvot, jotka ovat joutuneet kokemaan moninkertaisesti enemmän pahaa, kuin minä elämässäni ikinä. Mutta silti nuo kasvot eivät ole katsoneet minua vihaisesti, vaan tiedonjanoisesti: kysyen, haastaen, vastaan väittäen. Kerro, miten Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, vaikka hän on yksi Jumala. Kerro, miten kaste pelastaa meidät. Kerro, miksi ehtoollisella kannattaa käydä. Miksen muka pääse taivaaseen, vaikka yritän elää 10 käskyn mukaan?  

Nuo ystävät eivät ole esittäneet noita kysymyksiä halutakseen asettaa minua naurunalaiseksi tai osoittaakseen tietämättömyyteni, vaan silkasta Jumalan sanan nälästä ja janosta. He ovat tulleet kristityiksi sydämeltään, mutta pää huutaa vielä paljon lisää. Ja sitten olemme avanneet Raamatut ja etsineet vastauksia yhdessä. 

Jos olisin voinut pakata bussilastillisen näitä ystäviä Helsingistä tänään tänne Turun Lutherin kirkolle, olisivat he osanneet selittää sinulle vielä paljon paremmin kuin minä, miltä tuntuu, kun saa elää Jumalan sanan leivästä pitaleivästä, siitä ihanan vaaleasta ja keltaisella voilla leivotusta vehnäpullasta, jota ei ole pilattu millään katkeransuolaisilla ja melankolisilla suomalaisen rukiin rouheilla.  

Mutta voi olla, että sinä tiesitkin, miltä Jumalan sanan korventava nälkä tuntuu? Ehkä sinä et olisikaan tarvinnut näitä turvapaikkaa etsineitä sitä sinulle kertomaan. Jos asia on niin, olet onnellinen: olet saanut nähdä nälkää ja tulla ravituksi. Sinä ymmärrät Jumalan sanan ruoan arvon.  

Mutta minä tarvitsin näiden miesten esimerkin ymmärtääkseni, kuinka onnellisessa asemassa olen: saan elää kirkon lihapatojen ääressä. Saan napsia jääkaapista jo iltapalan päätyttyä muiden jo nukkuessa, enkä edes ymmärrä, millaisesta aarteesta saan nauttia.  

Kristuksen kolme kiusausta

Mutta nyt kysyn: Miksi Jeesus tällaisen saarnani avanneen repliikin lausuu? Koko juttuhan alkoi Jeesuksen sanoista: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”.  

Ja sen lisäksi meidän tämän aamun saarnatekstimme alkoi sanalla ”sitten”. ”Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi…” 

Tuollainen ”sitten” sana saarnatekstin ensimmäisenä sanana on kuin ärsyttävästi pyörivä punainen hälytysvalo. Eihän sitä voi ohittaa! Sehän huutamalla huutaa: ”jotain merkittävää on tapahtunut juuri äsken”. Mutta kuinka raivostuttavaa olisikaan istua siellä penkissä, jos saarnaaja ei suostuisi kertomaan, mitä on tapahtunut! 

No minäpä kerron. Jeesus on juuri aloittanut julkisen toimintansa. Hän on tullut Johannes Kastajan kastettavaksi, laskeutunut veteen, tullut kastetuksi ja noussut vedestä. Ja sitten on kuulunut ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” 

Ja sen jälkeen alkaa tapahtua jotakin hurjaa. Jeesus temmataan autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Miksi evankelista tällaisen kertomuksen on meille tallentanut? Jeesus itse on sen varmasti opetuslapsilleen kertonut, sillä ketään muita henkilöitä ei Kristuksen kiusaamisen tapahtumia ole todistamassa, mutta miksi ihmeessä Matteus on tahtonut, että mekin tästä tiedämme?  

Kuten Abrahamia koeteltiin hänen valintansa jälkeen ja Jumala kysyi häneltä, josko hän olisi valmis luopumaan kaikkein tärkeimmästään: pojastaan Iisakista, niin samalla tavalla koeteltiin myös Kristusta. Meidän on tärkeää tietää: kasteensa jälkeen koeteltiin Jeesustakin, ja emmehän me ole Jeesusta suurempia. Niin koetellaan varmasti meitäkin.  

Saatana päätti tuolloin koetella Jeesusta kolmella tavalla. Nuo kolme tapaa sattuvat tahallisesti tai tahattomasti järjestymään melko tarkasti Israelin kansan uskontunnustuksen mukaisesti. Tuo 5. Mooseksen kirjasta löytyvä uskontunnustus kuuluu:  

”Kuule Israel, Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.” (5. Moos. 6:4–5) 

Ja näitä Jumalan rakastamisen kolmea tekoa sielunvihollinen nyt Kristukselta tenttaa. 

Ensimmäinen tentti: Miten tulen toimeen?

Se, joka rakastaa Herraa koko sydämestään, ei taivu perkeleen edessä silloin, kun häneltä riistetään elämästä mahdollisuus hänen luontaisten tarpeittensa täyttämiseksi. Se, joka rakastaa Herraa koko sydämestään, ei hylkää Jumalaa silloin, kun nälkä, kylmyys, yksinäisyys tai turvattomuus hyökyvät hänen päälleen.  

”Rakasta Herraa koko sydämestäsi” 

Se, jonka sydän on kiinnittynyt Jumalaan, odottaa Jumalalta ruokaa, lämpöä, läheisiä ja turvaa. Ja niin kauan, kun ei niitä saa, jaksaa hän odottaa. Ja hän ei anna nälän, vilun, yksinäisyyden tai kylmyyden tulla Jumalan ja hänen väliinsä. 

”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi!”  

Kristus ei keskellä hirvittävää nälkäänsä taivu, vaan odottaa, että Isä hänet ruokkii.  

Sinulle, jonka elämästä puuttuu jotakin, kuule millaisen esimerkin Kristus antaa. ”Ei ihminen elä pelkästään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. Se mitä sinulta puuttuu, sen Jumala näkee ja kuulee, mutta vaikka se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, on se kuitenkin totta: Se mitä sinulta puuttuu ei ole kaikki. Jokainen sana, joka Jumalan suusta lähtee, ruokkii sinua ja täyttää ikuisen elämän tarpeitasi. Tartu kiinni siihen silloin, kun jotakin tärkeää tässä ajallisessa elämässä sinulta puuttuu.  

Kristus ei taivu tämän maailman ruhtinaan tarjoukseen, vaan luottaa isään, jolta kaikki hyvä tulee.  

Toinen tentti: pitäisikö kiristää Jumalaa?

Se, joka rakastaa Herraa koko sielustaan, siis koko elämästään, luottaa Jumalaan, vaikka Jumala antaisikin ajallisen kuoleman vääjäämättä korjata satonsa ja ajallisen elämän päättyä. Se, joka rakastaa Herraa koko sielustaan, ei hylkää Jumalaa, vaikka häntä uhkaisikin kuolema, eikä myöskään koettele Jumalaa antautumalla kuolemanvaaraan tarkoituksellisesti. 

”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”

Kristus ei laita Isää kokeeseen, eikä altista häntä toimimaan sielunvihollisen oikkujen mukaan.  

Sinä, joka joudut elämässäsi hätään, joka uhkaa henkeäsi: turvaa Jumalaan luottavaisella mielellä, yksi hiuksesikaan ei putoa päästäsi ilman, että Jumala sen tietää ja tuntee. Mutta älä myöskään laita Jumalaasi kokeeseen: älä tee sitä, mikä on väärin ja ajattele: Jos Jumala minua rakastaa, niin hän minut pelastaa.   

On varmaa, että Jumala sinua rakastaa, mutta eikö riitä, että hän on pelastanut niin monia ihmisiä niin vaarallisista tilanteista, että voit iloita siitä armosta ja rakkaudesta, jota hän on heille osoittanut ja uskoa Jumalan hyvyyteen jo sillä perusteella. Ei sinun tarvitse asettaa Jumalaa tenttiin rakkaudestaan sinua kohtaan, etkä niin saakaan tehdä, sillä Hän on sinua suurempi.  

Anna Jumalan ihmeelliselläkin tavalla pelastaa sinut satimesta, mutta älä pakota häntä siihen, jos suinkin mahdollista.  

Kolmas tentti: voiman ja vallan jano

Se, joka rakastaa Herraa koko voimallaan, luottaa Jumalaan, vaikka sielunvihollinen tarjoaisikin paljon enemmän voimaa tilalle. Kummallinen sana tuo voima, mutta helpompi ymmärtää, kun huomaamme sen tarkoittavan muutakin kuin hauista ja pakaraa. Moni meistä saa tarvittaessa enemmän aikaan luottokortillaan kuin keskivartalon lihaksillaan.  

Ja juuri sellaisella voimalla meitä kutsutaan rakastamaan Herraa: eikä vain osalla sitä voimaa, vaan koko sillä voimallamme.  

Siispä! 

Jos sinulla on lompakossa sellainen kortti, jota vilauttamalla mustat saksalaiset autot liikkuvat, tyylikkäät henkilöt ilmeettömin kasvoin pokkuroivat sinua, pöydässä on valkoiset liinat ja vihertävän juomapullon kyljessä lukee Blanc de Blancs, niin juuri sillä voimalla rakastakin Herraasi!  

Sillä jos meriittisi ovat niin mittavat ja valtasi suurta jo tässä ajassa, mitä voisitkaan saada aikaan, jos antaisit sen voimasi Jumalan käyttöön – hänen, jolta olet lahjasi saanut. 

Ja jos sinun voimasi ei piile muovikorteissa tai bittirahassa, vaan hauiksissa ja pitkissä selkälihaksissa, niin laita se Herran käyttöön. Sekin on tarpeen ja tervetullutta.  

Kristuksen eteen asetettiin kaikki maailman valta ja loisto. Kaiken tahtoi tämän maailman ruhtinas tarjota hänelle – hintana vain yksi kumarrus ja polvistuminen. Mitäpä nyt yksi pieni polvistuminen merkkaisi sen kaiken rinnalla. Jos vain kerran, jos vain vähän.   

All of this, all of this can be yours
Just give me what I want, and no-one gets hurt  

Näin riimittelee Paul Hewson kappaleessaan Vertigo, joka voisi hyvin olla tämän sunnuntain teemakappaleita.  

Sinulle, joka tuskailet vallanhimon tai rahanhimon kanssa, Kristus tahtoo antaa esimerkin. Älä kumarra Perkeleen edessä, älä polvistu Saatanan vuoksi, älä edes yhden pienen kerran. Käske sielunvihollista häipymään muistuttamalla häntä, että meillä on vain yksi Jumala, jota palvella ja luota häneen.  

Vie kaikki voimasi, lahjasi, vaikutusvaltasi, rikkautesi ja osaamisesi Jumalan eteen ja kysy, mitä voisit tehdä sillä Jumalan valtakunnan hyväksi. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtuu, mutta uskon, että tilisi saldo varmasti hiipuu, mutta sydämesi ei kohtaa sellaista lämpöä missään toisaalla.  

Mutta entä minä?

Mutta entä minä, joka ajallisten tarpeitteni täyttymättömyyden edessä katkeroidun Jumalalle. 

Minä, joka kuolemanpelkoni edessä selaan Twitteriä enemmän kuin Raamattua. 

Minä, joka minulle suodulla vallallani palvon lähinnä itseäni. 

Tämän sunnuntain aihe ei ole ”Martti, kiusauksille häviäjä”, eikä varsinkaan ”Martti, kiusausten voittaja”. Usko tai älä, tuossa tämän sunnuntain aiheessa ei puhuta edes sinusta! 

Olisiko jo aika lopettaa oman navan tuijottelu, ja katsoa Kristukseen? 

Tämän paastonajan ensimmäisen sunnuntain aihe on ”Kristus, kiusausten voittaja”. 

Kristusta kiusattiin riistämällä häneltä ruoka, Kristusta kiusattiin epäilemään Jumalan luotettavuutta kuoleman edessä, Kristusta kiusattiin rahalla ja vallalla.  

En sano jos, vaan sanon kun. Kun sinua tentataan ja koetellaan näistä asioista, voit laittaa kätesi ristiin ja muistaa, että sinun puolustusasianajajasi, joka istuu Isän oikealla puolella paitsi rakastaa sinua, myös ymmärtää sinua.  

Kristus tietää, miten törkeää peliä sinua vastaan pelataan. Kristus tietää, että vaikka hän kykeni nuo kiusaukset voittamaan, ei sinusta ja minusta ole aina siihen.  

Kun me lankeamme, hän ei naura, vaan ymmärtää ja rakastaa. 

Ja tiedätkö mitä. Jos uskot, että Jeesus kyllä ymmärtää ja Jeesus kyllä rakastaa, mutta epäilet joskus, riittävätkö Jeesuksen asianajotaidot Isän Jumalan edessä. Jos joskus epäilet, riittääkö Jeesus sittenkään, niin kuule, mitä Jeesus itse itsestään kertoo Johanneksen evankeliumissa: 

”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, 23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää.” (Joh. 5:22–23) 

Sinun puolustajastasi on tehty sinun tuomarisi. Hän päättää sinun iankaikkisesta kohtalostasi, joka on samassa evankeliumissa hieman myöhemmin luvannut:  

”eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh. 11:26) 

Ole turvallisella mielellä. Aamen.