Minne sinä menet

Ruut 1:8–11, 14–18

MOABILAISET, PYSYKÄÄ KAUKANA!

Sitten Loot lähti Soarista ja asettui vuorille, ja hänen kaksi tytärtään seurasivat hänen mukanaan. Hän pelkäsi asua Soarissa ja asettui siksi molempien tyttäriensä kanssa luolaan asumaan.

Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: »Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti.

Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi. Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään. Vanhempi tytär synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab; hänestä tuli nykyisten moabilaisten kantaisä.

Gen. 19

Näin jatkui kertomus Sodoman ja Gomorran tuhosta. Siitähän oli pari viikkoa sitten puhe. Vain Loot perheineen pelastui leivinuunista, tulesta ja savusta, ja rouva Loot jäi sille tielleen, kun jäi haikailemaan kattohuoneistoaan, hopea-astiastoaan ja designkalusteitaan. Kertomuksen lopussa oli tämä ilkeä ja myrkyllinen koukku eli twist, missä kerrotaan kuin ohimennen, mistä Israelin naapurikansa kaakossa on muuten saanut alkunsa. Ne yksikulmakarvaiset pakanat ovat syntyneet nimittäin insestistä.

Toora kertoo moabilaisista lisää:

Kun israelilaiset olivat asettuneet Sittimiin, Israelin miehet luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin, ja miehet söivät uhrilihaa ja kumarsivat heidän jumaliaan. Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin.

Num 25

Baal-Peor oli ns. ktooninen eli maanalinen jumaluus, jolle ehkä uhrattiin lapsiuhrejakin (Ps 106). Sellaisia perkeleitä ne moabilaiset palvoivat ja 4Moos kertoo miten käy niille liiton kansan jäsenille, jotka harrastavat seksiä moabilaisnaisten kanssa. Heidät seivästetään. Sellaiset kuuluu tappaa.

Sen takia ei ehkä Tooran lukijaa enää yllätä johtopäätös, joka tulee Mooseksen lain viimeisessä kirjassa:

Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon.

Älkää milloinkaan koko elinaikananne tehkö mitään, mikä edistää heidän menestystään ja hyvinvointiaan.

Deut. 23

Moabilaiset olivat syntyneet insestistä, he olivat johtaneet Jumalan kansan luopumukseen ja Baal-Peoria kumartamaan. Etenkin moabilaiset naiset olivat vaarallisia, petollisia ja likaisia. Siksi ei ole ihme, että Toora rakentaa Moabin rajalle kolme metriä korkean muurin ja päälle natolankaa. Moabilaiset, pysykää poissa!

Juuri Mooseksen lain jyrkän ja veitsenterävän rajan takia pitää tänään meidänkin yllätyksemme olla melkoinen, kulmakarvaa nostattava, kun kompastumme Vanhan testamentin erikoiseen pieneen kirjaan. Sen nimi on Ruut, sillä sen päähenkilö on Ruut, joka on – ei hyvänen aika sentään! – moabilaisnainen. Eikä siinä vielä kaikki: Ruut on moabilaisnainen, joka tunkee pyhään maahan asumaan anoppinsa Noomin siivellä. Ruutin kirjan varsinainen pommi tulee sen lopussa, mutta ei räjäytetä sitä vielä…

DABAQ

En mielestäni vaadi teiltä kovin usein saarnoissa paljoakaan. Tänään vaadin ja annan jokaiselle sunnuntailäksyn. Kaikkien pitää tänään lukea Vanhan testamentin Ruutin kirja, joka on hyvin lyhyt mutta sitäkin koskettavampi pieni novelli. Sen kehys pitää tietää, jotta osaa arvostaa, mitä tämän päivän tekstissä oikeastaan tapahtui.

Noomi-niminen nainen on lähtenyt miehensä Elimelekin kanssa Betlehemistä maanpakoon nälänhädän vuoksi. He ovat muuttaneet ulkomaille juuri sinne kamalaan Moabin maahan, missä elämä onkin asettunut uomiinsa. Elimelek ja Noomi ovat saaneet kaksi poikaa, kasvattaneet heidät aikuisiksi ja juhlineet molempien häitä, varmasti iloissaan ja onnellisina, kun omat rakkaat pojat ovat saaneet omakseen kivat paikalliset tytöt, tyttöjen nimetkin ovat kauniit, Orpa ja Ruut, Pilvi ja Sade.

Sitten alkaa tapahtua. Tai niin kuin Noomi kuvaa myöhemmin: Kaikkivaltiaan, Shaddain, pitkä ja vaarallinen käsivarsi pyyhkäisee hänen perheensä yli ja jättää jälkeensä vain rauniot. Noomin mies Elimelek kuolee ja Noomi jää leskeksi. Tragedia syvenee pohjaan saakka, kun Noomin aikuiset pojat kuolevat kymmenen vuoden päästä molemmat. Omillaan olevan perheen miespuoliset jäsenet ovat menehtyneet, jäljellä on vain iäkkäänpuoleinen anoppi ja hänen kaksi ulkomaalaista pakanaminiäänsä.

Noomi tekee päätöksen. Vanhasta kotimaasta on tullut upeita whatsappviestejä. Pellot lainehtivat kultaista vehnää, lampaat ovat lihavia ja köynnökset notkuvat rypäleitä. Noomi päättää: Minä palaan kotiin. Hän ottaa poisnukkuneiden poikiensa vaimot, Orpan ja Ruutin, mukaansa matkalle ja vähän ennen rajaa, muuria ja natolankaa hän tajuaa, ettei moabilaistyttöjen kanssa ole pyhälle maalle jalallaan astuminen.

Ja juuri siltä kohdalta on tämän päivän valokuva: Noomista ja hänen kahdesta ihanasta miniästään, Pilvistä ja Sateesta. Molempien tyttöjen elämä on rakennettu ja sidottu Noomin poikien varaan, ja kun nämä ovat kuolleet, tytöt tahtovat seurata anoppiaan mukana tämän kotimaan. Mutta Noomi tietää paremmin. Rajan yli ei kannata mennä. Tytöillä ei voi olla minkäänlaista tulevaisuutta Jumalan kansan joukossa. Noomi haluaa heittää viimeisille rakkailleen hyvästit ja katkerasti itkien toinen tytöistä lähtee takaisin Moabiin.

Mutta toinen ei. Ruut roikkuu kiinni Noomissa eikä suostu jättämään.

Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.

Moabilaistyttö nimeltä Ruut opettaa näin kaikille meille, mitä sana lähimmäinen tarkoittaa. Sen sanan juuri on niin ilmeinen, että se joskus unohtuu: lähellä. Juuri niin Ruut tekee. Hän vetää katkeran, surullisen ja yksinäisen Noomin lähelleen, menee ihan kylkeen kiinni ja roikkuu hänen käsivarressaan, juuri ennen passintarkastusta ja rajanylitystä. Mä en päästä susta irti! Mitä jos sä oisit silti mun kaa!

Kun luet tänään sunnuntailäksynä Ruutin kirjan, voisin suositella sinulle kyytipojaksi Antti Laaton Vanhan testamentin selitysraamattua (Vol 2, Historiakirjat). Sieltä oppii esimerkiksi vähän hepreaa ja tämän päivän tekstistä hienon ja kauniin sanan, joka kertoo, mitä Ruut tekee tässä. Sana on dabaq. Se tarkoittaa ’riippua kiinni, tulla halukkaasti toisen luo, uida liiveihin, roikkua hellittämättä kuin takiainen’. Antti kertoo että samaa sanaa voidaan käyttää siitä kun tyttö ja poika kiehnäävät toisensa kyljessä ja siitä, miten Jumalan lapset tahtovat olla ihan lähellä Jumalaa. Juuri näin Ruut tahtoo olla anoppinsa lähimmäinen, hän ei halua luovuttaa, hän ei halua jättää sikseen, hän ei halua päästää irti ja olla näkemättä enää koskaan.

VAPAHTAJAN SUKU

Ja niin siinä käy, että Ruut, moabilaisnainen, astuu anoppinsa kanssa rajan yli liiton kansan maahan ja Jumalan omien joukkoon hellittämättömyytensä takia. Toisin kuin rouva Loot matkalla Moabiin, Ruut ei katso taakseen vanhaan kotimaahansa vaan heittäytyy ja hyppää ja matkustaa Noomin vanhaan kotikaupunkiin, Betlehemiin. Niistä vaiheista sinun pitää lukea itse tänään Ruutin kirjasta.

Saarnan tässä vaiheessa haluan kuitenkin räjäyttää Ruutin kirjan varsinaisen pommin eli sen hurjan ja mahtavan jutun, minkä takia koko kirja on kirjoitettu. Moabilaistyttö Ruut nimittäin saa Juudassa uuden elämän, päätyy naimisiin ja synnyttää pienen poikavauvan, josta tulee aikanaan isoisä. Tuon Obed-nimisen isoisän sylissä liekutellaan kerran pientä lasta, jonka nimi on – Daavid.

Herra antoi Ruutin tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan. Poika sai nimekseen Obed, ja hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä.

Pysähdy järkyttyneenä miettimään tätä! Toora sanoo, että

Ketään ammonilaista tai moabilaista ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi. Kukaan heidän jälkeläisistäänkään, edes kymmenennestä sukupolvesta, ei pääse Herran kansan joukkoon.

Ja yhtäkkiä edessäsi on moabilainen tyttö Ruut ja sinulle paljastuu, että tuo tyttö on kuningas Daavidin isomummi! Kun Iisain poika Daavid voidellaan kuninkaaksi, hänen sisällään siis virtaa moabilaista verta ja Tooran säädös on kierretty – Jumalan omaksi on salaa liitetty pakanatyttö, kamalan Moabin nainen.

Onko tämä se Ruutin kirjan pommi. Ei ole!

Pommi on siinä, että moabilainen Ruut on erään Daavidin jälkeläisen esiäiti. Koko Uuden testamentin ensimmäiset jakeet Matteuksen evankeliumissa, kertovat millaisia ihmisiä on Jeesuksen, Marian pojan, sukupuussa. Sieltä löytyy Tamar, tienvarteen ilotytöksi tekeytynyt nainen. Sieltä löytyy Rahab, jerikolainen prostituoitu, sieltä löytyy myös Batseba, Daavidin surmaaman Urian puoliso, jonka kanssa Daavid teki aviorikoksen. Ja sieltä löytyy tämän päivän kertomuksemme päähenkilö, moabilaistyttö Ruut, kuningas Daavidin isomummi ja Jeesuksen esiäiti. Tällainen suku on Vapahtajalla! Tällaiset isät ja äidit!

Minun mielestäni se kertoo siitä, miten suuri Jumala tulee lähelle rakkaita ja rikkoneita ihmislapsiaan, tulee ihan kiinni, kiehnäämään kylkeen, roikkumaan käsivarteen, eikä luovuttamaan, ei päästämään irti, vaan rakastamaan hellittämättä, kaikkein lähimmäksi ja läheisimmäksi.

Näin kertoo meille tänään Ruut, kuningas Daavidin isomummi, Vapahtajamme Herran Jeesuksen korkea esiäiti – yksinäinen moabilaistyttö, joka sanoi kerran:

Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään.