Luomakunta on Jumalan kartano

Manikealaisilla on tapana heittää tällaisiakin kysymyksiä: ”Mitä hyötyä on niistä kaikenlaisista otuksista, joita jumala muka teki maalle tai merelle, kun ne eivät ole ihmisille mitenkään välttämättömiä? Jotkut olennothan ovat päinvastoin vaarallisia ja pelottavia.” Heidän puheensa osoittavat, että he eivät tajua, miten kaikki on kaunista luojalleen ja tekijälleen, joka käyttää kaikkia luotujaan koko luomakunnan ohjaamiseen ylhäisillä laeillaan.

Jos joku hölmö amatööri astuu käsityöläisen pajaan ja näkee siellä kaikenlaisia työkaluja, joiden käyttötapaa hän ei tunne, hänkin saattaisi pitää välineitä turhanpäiväisinä. Jos hän sitten varomattomasti kompastuisi ja kaatuisi ahjoon tai käsittelisi taitamattomasti jotain terävää työkalua, niin että saisi haavan, hän saattaisi pitää välineitä jopa vahingollisina ja vaarallisina. Mutta ammattimies, joka tuntisi työkalunsa, naureskelisi tällaisen pölhön typerille jutuille niistä mitään välittämättä ja jatkaisi herkeämättä pajansa töitä. Niinpä niin! Löytyy taulapäitä, jotka eivät kehtaa kummastella naapurin käsityöläisen puuhia, jotta eivät paljastaisi tietämättömyyttään, vaan nähdessään hänen työkalunsa uskovat niiden olevan tarpeellisia ja ainakin johonkin hommaan sopivia. Sitten he kävelevät ulos luontoon, jonka sanotaan ihan yleisesti olevan Jumalan luoma ja ylläpitämä. Siellä he kehtaavatkin arvostella lähes kaikkea, vaikka eivät tiedä asioista tai niiden syistä mitään. Kaikkivaltiaan taiteilijan toiminnan ja työkalujen suhteen he haluavat esiintyä asiantuntijoina, vaikka eivät tajua mistään mitään.

Tunnustan vilpittömästi, etten tiedä, miksi hiiret ja sammakot tai kärpäset ja toukat on luotu. Mutta minusta ne ovat kaikki lajeissaan kauniita, vaikka syntiemme vuoksi niistä useat tuntuvat olevan meille vihamielisiä. En tunne yhtäkään eläinlajia, jonka rakenteessa ja jäsenissä ei olisi säännöllisyyttä, tasapainoa ja järjestystä, niin että kaikki tähtää ykseyteen ja sopusointuun. En ymmärrä, mistä muualta tämä kaikki tulisi, ellei korkeimmasta säännöllisyydestä, tasapainosta ja järjestyksestä, joiden alkuperä on Jumalan ikuisessa ja muuttumattomassa korkeudessa. Jos nämä meidän hölösuiset pässinpäämme pysähtyisivät hetkeksi pohtimaan tätä seikkaa, he lakkaisivat ensinnäkin kyllästyttämästä meitä ja toiseksi alkaisivat ylistää Jumalan taidetta pohdiskeltuaan kaikkea kauneutta, mitä maailman suurista ja pienistä asioista löytyy. Järkeä ei loukkaa koskaan se, mikä hirvittää ehkä pinnallisia tunteita. Luonnossa ei ole virheitä, vaan meidän rajallisuuttamme on syyttäminen. […]

Miksi valitat tarpeettomista otuksista? Jos sinua ei miellytä, että ne eivät ole hyödyksi, etkö voi olla iloinen siitä, että ei niistä haittaakaan ole? Vaikka ne eivät satu sinun talouttasi kannattamaan, ne ovat kuitenkin välttämättömiä koko luonnonjärjestyksen täydentämiseen. Se talous on paljon suurempi ja parempi kuin omat pikku pihamme. Sitä kartanoa johtaa Jumala paljon paremmin kuin yksikään meistä pitää omaa kotitalouttaan koossa.

de moribus ecclesiae catholicae et de moribus Manichaeorum 1, 25-26