Karskia rakkautta

 
Augustinus on rakkauden teologi. Eräs hänen lempiajatuksistaan on, että rakkaus voi joskus näyttää kovalta ja karskilta, kun se pyrkii suojelemaan kohdettaan. Augustinus sovelsi ajatustaan myös kirkolliseen vallankäyttöön: jos kirkon yhteydestä eronneet donatolaiset eivät puheilla parane, heidät tulisi väkisin pakottaa takaisin. Seuraavassa saarnakatkelmassa piispa kuvaa ajatustaan värikkäällä esimerkillä.
**
Jotta tajuaisitte paremmin, mistä on kyse, pyydän, että kuvittelette silmienne eteen kaksi ihmistä. Kerran eräs kuriton pikkupoika halusi väkisin istua ruohikolle sellaiseen kohtaan, missä nuo kaksi ihmistä tiesivät käärmeen piileksivän. Jos lapsi istuisi siihen, käärme purisi, lapsi kuolisi. Tämä oli noille kahdelle ihmiselle selvää.
Ensimmäinen sanoi: ”Älä istu siihen!”
Lapsi vain ilkkui: ”Varmana istun! Istun vaikka henki menisi!”
Toinen sanoi: ”Poikahan ei näytä kuuntelevan. Sano lujasti, tartu äkkiä kiinni, kisko hänet pois, anna kunnon luunappi. Nyt on pakko tehdä kaikkemme, ettei lapselta mene henki.”
Mutta ensimmäinen sanoo: ”Anna olla, älä nyt vaan loukkaa häntä ja satuta hänen tunteitaan.”
Kumpi näistä tyypeistä on mielestänne lempeä?
sermo 114A, 6

Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: