Neitsytäidin kehtolaulut

Matt. 1:18–24

Vaarojen Maria

Uutinen kertoi (Yle 11.12) :

”Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut yli yhdeksän kuukautta. Se tarkoittaa, että viime viikkoina ovat syntyneet Ukrainan ensimmäiset niin sanotut sotavauvat. Sotavauvoiksi on sanottu niitä vauvoja, joiden äidit ovat tulleet raskaaksi sodan aikana tai juuri ennen sen alkua.
Yksi heistä on viikko sitten läntisessä Lvivissä syntynyt Sofia. Hänen äitinsä Inna kertoo olevansa ennen kaikkea kiitollinen, että kaikki meni lopulta hyvin.
– Odotimme kovasti vauvaa, mutta se oli pelottavaa. Sairaaloita oli jo pommitettu. Miten voisin synnyttää pommisuojassa?Lapsen isä Dmytro on ollut suuren osan sodasta rintamalla, mutta pääsi vapaille seuraamaan esikoisensa syntymää.
Sofia-vauvan vanhemmat kertovat olevansa onnellisia ja helpottuneita lapsensa syntymästä mutta pelkäävät hänen tulevaisuutensa puolesta.
Tuore isä Dmytro joutuu jo ensi viikolla palaamaan rintamalle.
– Tämä on hyvin vaikeaa. En tiedä, palaanko kotiin hengissä, Dmytro sanoo.
Sofian syntymä on kuitenkin muuttanut kaiken.
– Hän on syyni palata elävänä.”

Tänä jouluna on erityinen syy muistaa Herran äitiä, Maria-tyttöä, joka odottaa ja synnyttää lapsensa köyhissä, alhaisissa oloissa. Samoin kuin ukrainalainen Inna-äiti, joutuu Mariakin pakenemaan ihan pienen lapsensa kanssa, koska on olemassa kuninkaita ja tyranneja, jotka haluavat tappaa lapsen.
Neitsyt Maria on vaarojen Maria, Jumalansynnyttäjä, joka suojaa sylissään lasta kuolemalta, vaaroilta, kylmyydeltä, pimeydeltä.

Saman Mustanmeren rannalta kuin Inna-äiti, tuore isä Dmytro ja heidän pieni Sofia-tyttönsä, ovat kotoisin myös armenialaiset.
Olin joskus matkalla Bulgarian Varnassa ja sattumalta erehdyin pienen kirkon ovesta sisään. Kirkossa oli kauniita ikoneita ja vakavanoloinen, pitkä ja laiha pappi, joka kertoi rikkinäisellä englannilla, että olimme Varnan apostolisessa armenialaisessa kirkossa. Armenialaisia oli paennut 1900-luvun alussa meren itäpuolelta länteen Bulgariaan turkkilaisten järjestämän kansanmurhan alta.

Pakomatkallaan he olivat ottaneet mukaan hurjan vanhan kristillisen uskon muotonsa ja ikonit. Yksi kirkon ikoneista oli kuva Mariasta, joka istuu Jeesus-lapsi sylissään ja katsoo suoraan sinuun surullisin ja vakavin silmin. Kuva on yksi kaunein näkemistäni Neitsyen kuvista. Se kulkee yhä vieläkin mukanani vuosikymmenten jälkeen ja puhuu:

Olen Jumalanäiti, enkä pelkää niitä, jotka haluavat surmata lapsen.
Pieni poika sylissäni on väkevämpi ja mahtavampi kuin kaikki paha, kaikki kuolema, kaikki pelko.
Olen Jumalanäiti, enkä pelkää mitään.

Köyhät hän on ruokkinut

Ukrainassa vietetään kolmannen asteen sotajoulua. Muista sinäkin rukoilla tänä jouluna tuon kansan puolesta, Inna-äitien, Dmytro-isien ja Sofia-tyttöjen puolesta.

Meillä Suomessa vietetään lievempää sotajoulua. Moni meistä, minä mukaan lukien, murehtii ruuan, pankkilainojen, polttoaineen ja sähkön hirmuisia hintoja. Nehän johtuvat sodasta, yhden tai useamman mutkan kautta. Sota-aika on yhtä kuin kallis aika ja tuo sen myötä paljon murhetta ja huolta.

Neljäs adventti on Marian adventti. Viimeistään tänään, viikko ennen Kristuksen syntymäjuhlaa, meidän tulee ryhtyä odottamaan joulua hengellisessä paastossa. Haluan sanoa vakavasti ensin itselleni, ja sitten ehkä muillekin: Jumalanäiti Maria ohjaa lempeästi meitä pois rikkaudesta ja rahasta, rikkauden ja rahan ajattelemisesta, rikkauden ja rahan murehtimisesta kohti köyhyyttä, kohti vähäisyyttä, kohti tyytymistä.

Omassa ylistyslaulussaan Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen äiti Maria sanoo:

Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.

Luuletko, että elämäsi on huonompaa ja vähemmän onnellisempaa, jos sinulla on vähemmän rahaa, vähemmän tavaraa, vähemmän mahdollisuuksia hankkia kaikkea mukavaa? Marian seurassa opit aivan toisenlaiseen, päinvastaiseen arvoon. On parempi olla köyhä, nälkäinen, tyhjä, sillä silloin syliin mahtuu pieni Kristus-lapsi, ja tarvitsetko sinä muuta?

Älä ole kuin laulussa pilkatut ihmiset, ne, jotka

puhuu rahasta, ja ajattelee
sitä

(Vesala: Rakkaus ja maailmanloppu),

sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jos käytät aikasi ja sanasi rahasta murehtimiseen ja rahan märehtimiseen, Kristus ja hänen äitinsä eivät mahdu luoksesi jouluna. Se tarkoittaisi, että jouluna sylissäsi eivät olisikaan todellinen viisaus ja todellinen rikkaus, vaan jotain muuta, tyhjyys, helyt, roskat, ja joutuisit tyhjin käsin pois.
Tee oikein. Anna rahan mennä menojaan, ja niiden, jotka puhuvat siitä, ja ajattelevat sitä. Ota mieluummin vastaan Jeesus-lapsi. Silloin et tarvitse mitään muuta. Elämäsi ja sydämesi on täynnä. Sinut ruokitaan runsain määrin. Sinusta tulee oikeasti rikas.

Äidin puhetta vastasyntyneelle

Viime viikon aikana olen saanut silmieni eteen vanhoja, aivan ikivanhoja joululauluja kaukaa Välimeren ja Persianlahden välisiltä mailta, alhaalla riippuvan kuunsirpin seuduilta. Ne ovat erikoisia, Romanos Laulajan ja Efraim Syyrialaisen outoja, syviä ja valoa tihkuvia hymnejä. Yksi outo piirre niissä on, että ne ottavat kuulijaansa kädestä kiinni ja vievät aivan lähelle Mariaa ja vastasyntynyttä, jopa niin lähelle, että kuulija ja katsoja alkaa lauluissa kuulla, miten Maria-äiti puhuu vastasyntyneelle lapselle.

Näinhän tekevät tässä maailmassa kaikki äidit saadessaan oman lapsensa syliinsä. Äiti puhuu lapselleen, vaikka lapsi ei vielä osaisi vastata takaisin.
Efraim Syyrialaisen mukana päästään kuulemaan myös Marian kehtolauluja Jeesukselle. Niin lähelle siis pääsemme näiden ikivanhojen opettajien mukana, että itse tekee mieli vain vaieta ja kuunnella henkeä pidätellen.

Vanhoissa kristinuskon muodoissa ja opetuksissa Neitsyt Maria ja kristillinen kirkko ovat toistensa kuvat. Ehkä niin on hyvä kuunnella myös näitä ikivanhoja joululauluja, joissa Maria-äiti puhuu vastasyntyneelle. Näin kristityt saavat samalla tietää, kuinka kirkon tulee puhua, lepertää ja laulaa tuutulauluja Vapahtajalle. Efraim ja Romanos eivät nimittäin salli kirkon höpötellä Kristukselle mitä tahansa.

Ensinnäkin, Maria ihmettelee ja kunnioittaa poikaansa, joka on todella ihminen ja todella Jumala.

Toiseksi, Maria kyselee pojaltaan, mitä kaikki tarkoittaa ja pyytää lastaan opettamaan häntä, äitiään.

Kolmanneksi, Maria laulaa lapselleen kaikkea sitä, mitä Raamattu kertoo ja kuvaa.

Eikö olisi kolminkertaisesti ihana malli kirkolle tällainen Jumalanäiti?

Näin Efraimin hymnissä Maria laulaa pojalleen:

Sinussa käyn laulamaan

luottaen että sinussa saan myös lopettaa

Minä avaan suuni,

ja Sinä täytät minun suuni

Minä olen sinulle maa

ja sinä olet kylväjä

Kylvä minuun äänesi,

Sinä itsesi äitisi kohtuun kylvänyt.

Kunnia sinulle, Herrani, ja sinun kauttasi Isällesi,

sinun syntymäsi päivänä.

(Efraim Syyrialainen, Ikuinen Betlehem, ”Sinussa käyn laulamaan”, suom. Serafim Seppälä)

Autuaita ne jotka odottavat

Efraim Syyrialaisen joululaulut on kääntänyt Serafim Seppälä. Serafim kuvailee hienosti, millaisessa tilanteessa ja millaisessa hetkessä näitä ikivanhoja lauluja on laulettu. Alun perin ”lauluja on kuunneltu auringon laskiessa Pohjois-Mesopotamian vuorten taakse. Pimeyden laskeutuessa kansa jäi kirkkoon ja sytytti tuohuksia, kävi kenties lämmittelemässä nuotion tai tulisijan äärellä. Kristuksen syntymän vastainen yö oli täynnä odotusta.” (Efraim Syyrialainen, Ikuinen Betlehem, s. 58).

Näin ikivanhat syyrialaiset joululaulut riisuvat meiltä turhuuden yltä ja kutsuvat kehtolauluin, Marian hiljaisin sanoin ja tuohuksina pimeässä yössä odottamaan – odottamaan ja kaipaamaan Kristus Vapahtajan syntymän hetkeä, ikiaikaista valkeutta, joka valaisee jokaisen ihmisen, meidät, Innan, Dmytron, sotavauva Sofian.