Sylissä

Luuk. 2:22–33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
– Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

UNIVERSUMIN ÄÄRET

Oli lauantai-ilta savannilla.

Kaksi honteloa urosleijonaa rymysi viereeni sohvalle ja huusi että ”isi katotaan YouTubea”.

Murahdin häntääni heilauttaen, että en tosiaan jaksa katsoa mitään pipopäisiä tubettajia maistelemassa miltä eri mausteet maistuu.

Hontelot leijonat loukkaantuivat ja murisivat että ”isi tämä olisi nyt oikeasti opettavainen ja sivistävä video”. Koska olin juuri tullut saunasta ja olen muutenkin luonteeltani säyseä ja rento ihminen, suostuin.

Tv-ruudussa alkoi deodoranttimainoksen jälkeen pyöriä 71 miljoonaa katselukertaa saanut video, jonka nimi oli englanniksi Maailmankaikkeuden kokovertailu (https://www.youtube.com/watch?v=i93Z7zljQ7I&t=144s). Joku on sinne kommentteihin kirjoittanut, että tämä on maailman lyhyin kauhuelokuva. Video on aika yksinkertainen, se alkaa aurinkokuntamme pienestä kuusta ja pienemmistä planeetoista ja siirtyy sitten ylemmäs ja ulommas. Jo parin minuutin päästä minun päässäni huimasi enkä enää kyennyt ymmärtämään numeroita, joita silmissäni vilisi. Video päättyy kuvaan maailmankaikkeudesta, universumista, eli suomeksi siitä yhdessä pyörivästä kaikkeudesta, jossa me ihmiset olemme lyhytikäisiä kuin kusiaiset ja pikkiriikkisiä kuin hiekanjyvät.

Videon jälkeen savannilla oli hiljaista. Pitkään.

Sitten toinen urosleijona sanoi: ”Isi nyt voidaan katsoa, kun Lakko pelaa Amongussia.”

**

Maailmankaikkeusvideo oli tosiaan pelottava jo sinänsä, mutta vielä pelottavampi se on, kun muistetaan, että kristittynä uskon, että tämä koko mieletön, käsittämättömän suuri ja vanha ja laaja ja hirmuinen universumi on luotu ja se tarkoittaa sitä, että kaikki siinä on Luojan kädestä lähtöisin. Tekijä on työtänsä suurempi. Kuinka suuri siis onkaan universumin rinnalla itse Jumala?

Jos pystyt kuvittelemaan universumin kokoa, miljoonia valovuosia, suurimpia tähtiä, kvasaareja, raivoavia mustia aukkoja, pystytkö kuvittelemaan, miten paljon suurempi on universumin tekijä, suuri ja pelottava Jumala, jonka kädessä kaikki on? Äläkä kuvittele, että vasta Youtuben jälkeisessä ajassa on osattu kuvitella suuria. Oman aikansa katsotuin tubettaja kuningas Daavid lauloi näin:

Herra, meidän Jumalamme,

kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä!

Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi.

Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,

kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen

– mikä on ihminen!

Ps 8

SYLISSÄ

Jos on siis sellaiseen taipuvainen, universumin koosta voi muovailla jumalatodistuksia. Mutta minun mielestäni on olemassa vielä yksi toinen parempi jumalatodistus kuin Youtuben planeettavideot.

Se jumalatodistus avattiin tuossa Luukkaan lyhyessä kertomuksessa, missä on tosi vanha mies ja sitten ihan pieni lapsi.

Jumalatodistuksen nimi on Syli.

Ihminen on sellainen otus, että sylissä olo on sille parasta. Kääntäen, ellei ihminen elämänsä aikana pääse ikinä syliin, se ihminen on kurjempi kuin jos sillä olisi liian vähän ruokaa, liian vähän vaatteita tai liian vähän rahaa. Kun Jumala loi ihmisen ja muovasi hänet, Jumala loi ihmiselle myös sylin, muistuttamaan jokaista ihmistä siitä, että kylmässä universumissa, pimeässä, aavassa avaruudessa, sen keskellä on elävä Jumala, joka ottaa syliin ja pitää huolta ja kantaa ihan kaiken yli.

Jumala loi ihmiselle sylin myös siksi, että kerran, eräänä päivänä, sinä päivänä, joista Luukkaan evankeliumin toinen luku kertoo, Jumala itse, mielettömän ja kauhistuttavan universumin suunnitellut, piirtänyt ja tehnyt Jumala itse, putoaisi höyhenenkevyenä, 37-asteisena muutaman kilon hentona ja nukkuvana nyyttinä vähäpätöisten ja lyhytikäisten ihmisten syliin.

Se on minulle jumalatodistus numero yksi.

Jeesus-lapsi, Marian vastasyntynyt pieni vauva, keinuu Simeonin, ukkohöppänän käsivarsilla ja Simeon on niin täynnä iloa ja valoa, että alkaa vain laulaa.

Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
      valon, joka koittaa pakanakansoille,
      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

VALO JOKA KOITTAA

Viikonlopun aikana on vietetty Zoomissa Sleyn Nuorisotyön Valohoidossa -leiriä. Tykkäsin heti jo leirin nimestä, sillä minuun eivät ole koskaan vedonneet mutakylvyt tai suolasammiot tai kylmävesialtaat, mutta valohoidossa haluaisin olla! Tämän päivän Luukkaan kertomuksessa ukkeli Simeon, jos joku, on valohoidossa. Hän kutsuu Jeesus-lasta lohdutukseksi ja pelastukseksi, ja lopulta valoksi ja kirkkaudeksi. Kuuntelitko tarkkaan Simeonin laulua? Hän sanoo, että tuo jumalallinen kirkkaus ja valo, joka on syntynyt maailman ja laskeutunut hänen syliinsä ja hänen käsivarsilleen, se loistaa ja säteilee kaikille, jokaiselle.

Minua on aina puhutellut tämä Raamatun Jumalan yksi ominaisuus: hän ei ole saituri eikä pihi.

Kun hän luo, hän luo tuhlaillen ja runsain määrin, niin paljon ja niin kirjavasti, että me alamme epäillä tuommoisen luomistyön runsautta.

Kun hän lahjoittaa ja armahtaa, hän armahtaa kaksin käsin, laskematta, tuhlaavasti, ja antaa valonsa ja sateensa langeta niin väärille kuin vanhurskaille.

Siksi sinä, joka olet mukana juuri nyt katsomassa ja kuuntelemassa Simeonin laulua, et voi mitenkään etkä millään keinolla päästä pakoon tuota Jumalan sädehtivää, valaisevaa hyvyyttä. Se valaisee jokaisen. Se loistaa kaikille. Se loistaa sinulle. Se paistaa Kristuksen, Daavidin pojan kasvoista. Kun katselet ja kuuntelet häntä, olet valossa, sellaisessa valossa, jota pimeys ei saa valtaansa eikä voi käsittää.

Tuo Kristuksen valo on luomatonta valoa, joka tunkee läpi kaikkein synkimmänkin pimeyden ja epätoivon, kuolemisen ja kuoleman pohjaan saakka. Siksi Simeon-ukkeli tänään on iloinen, vaikka hänellä on vain lyhyt aika jäljellä täällä. Voin lähteä rauhassa! Olen saanut syliini lohdun ja valon! Kun astun verhojen välitse, en putoa pimeään, vaan Jumalan syliin, turvaan ja kirkkauteen.