Saarna ihmeellisistä sanoista

Luuk. 5:1–11  

Tämä on saarna ihmeellisistä sanoista. Löydämme pian yhdessä aamun evankeliumitekstistä kolme kertaa ihmeelliset sanat. Ensiksi täyttyneen lupauksen sanat, sitten aivan liian kirkkaat sanat ja kolmanneksi kuolemaan saakka uskolliset sanat.  

Ihmeelliset sanat I: Täyttyneen lupauksen sanat 

Joka on ehtinyt viime päivinä seuraamaan kotimaista mediaa, on voinut seurata uskomatonta sivistyksen ja villin luonnon rajapintaa: ihmisen ja kesyttämättömän eläimen kohtaamista.  

Haminassa meren rannalle nousi mursu, josta iltapäivälehdet ovat kertoneet: Mursu nukkui ja kuorsasi. Ja väkijoukko tungeksi mursun ympärillä niin paljon, että poliisit joutuivat häätämään väkeä kauemmaksi, jotta tämä kaukainen vieras saisi levätä kyllikseen ja sitten lopulta poistuisi rannalta jatkamaan seikkailuaan.  

Suomessa rannalla tungeksivan väkijoukon syynä paikalle ilmaantunut mursu taitaakin olla luontaisempi selitys kuin alueella kiertelevä hengellinen opettaja. Mutta Jeesuksen aikana rabbi – opettaja ja joukko oppilaita hänen perässään ei ollut omituinen näky.  

Luukas kertoo meille tänä kesäisenä sunnuntaina, Apostolien päiväinä, että väkijoukko tungeksi rannalla Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa mitä Jeesus opetti: Jumalan sanaa.  

 Evankelista Luukas ei kuitenkaan tällä kertaa keskity kertomaan meille sitä, mitä Jeesus tarkalleen puhui, vaan jatkaa pian eteenpäin kohti Jeesuksen ja oppilaittensa tapahtumia järvenselällä.  

Jotakin sellaista Jeesus kuitenkin puhui ja opetti, että hän veti ihmisten huomion puoleensa ja keräsi väkijoukkoja. Saadaksemme hieman tietää, millaisesta asiasta voisi olla kyse, joudumme jonkin verran kelaamaan Luukkaan evankeliumia taaksepäin.  

Hieman aiemmin tämän aamun tapahtumia: neljännestä luvusta löydämme seuraavan tilannekuvauksen:  

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, 17 ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: 

— Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen 19 ja julistamaan Herran riemuvuotta. 

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. 21 Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.» 22 Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti. (Luuk. 4:16–22) 

 Jeesus siis kulki israelilaisten keskuudessa ja opetti heille olevansa se messias, josta profeetat olivat kirjoittaneet jo satoja vuosia aiemmin. Hän saarnasi olevansa se odotettu ratkaisu ongelmiin ja Jumalan lupausten täyttymys.  

Ja tämän Jeesus teki muun muassa evankelistan Luukkaan neljännessä luvassa kuvaamalla tavalla: otti esille Jesajan kirjan, avasi sen ja luki sitä: siis Jumalan sanaa, heprealaista Raamattua. Kirjakäärön lisäksi hän avasi maanmiestensä silmät ja sydämen ymmärtämään – Jumalan valtakunta oli tullut maan päälle. Jumalan rakkaus oli läsnä siinä hetkessä. Ja kansa ihmetteli armon sanoja, joita Jeesuksen huulilta lähti.  

Tämä oli se opetus, jota kansa ihmetellen seurasi Jeesusta kuulemassa. Vielä neljännen luvun kuluessa evankelista Luukas kertoo kansan ihmettelevän sitä, että Jeesus puhuu kuin se, jolla on valta.  

Kristus ei siis puhunut kuin kuvaillen jotain itsensä ulkopuolista todellisuutta, vaan kuten se, jolla on konkreettinen valta toteuttaa se, mistä hän puhuu.  

Ihmeelliset sanat II: Aivan liian kirkkaat sanat 

Jeesuksen lopetettua puheensa hän antoi Simon Pietarille kummallisen ohjeen. ”Souda vene syvään veteen ja laskekaa sinne verkkonne”. Kummallisen ohjeen tekee siitä, että Jeesus antaa sen hieman ylimalkaisen kuuloisesti ammattikalastajille. Ikään kuin kalastuksesta ansionsa ja elantonsa hankkivat miehet eivät tietäisi, milloin ja minne kalaverkko kannattaa laskea.  

Jeesus saakin Simon Pietarilta hieman lakonisen oloisen vastauksen: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” 

Opettajan auktoriteetti saa oppilaat toimimaan jopa ammattiylpeyttään vastaan: joskin hieman vastahakoisesti.  

Niin kuitenkin käy, että oppilaat saartavat suuren parven kalaa. Niin suuren, että verkot repeilevät ja vene meinaa upota.  

Jeesuksen sanat ovat luotettavat. Ne ovat luotettavat myös silloin, kun ne sotivat ammattiylpeyttä, omaa osaamista ja kaikkia tunnettuja tosiasioita vastaan.  

Jumalan sana on kuin lamppu, joka valaisee askeleet, valo matkallani, kuvailee psalminkirjoittaja.  

Mutta kun pitkään pimeänä ja hämäränä pidettyyn huoneeseen sytytetään pieni taskulamppu, suuresta ja häikäisevän kirkkaasta valonheittimestä puhumattakaan, paljastuu väistämättä myös ikäviä asioita.  

Pizzalaaatikko nurkassa, viemättömät roskat ja pesemättömät tiskit.  

Pietari pelästyy tätä hohtavaa valoa, joka paljastaa kaiken: niin hyvän kuin pahan. Pietari syöksyy Kristuksen jalkojen juureen ja pyytää: Häivy, lähde menemään, mene niin kauas kuin pääset. Tätä törkyistä elämää sinä et lähde penkomaan. Mene muualle, sillä minä tiedän, että sinä näet ja tiedät kaiken.  

Mutta mitä Kristus tekee? Hän sanoo Pietarille: älä pelkää. Ja saman hän sanoo sinullekin, tänäänkin, yhä uudelleen.  

Älä pelkää sitä, että Jumalan kirkkaus valaisee minun ja sinun pimeytemme. Jumala tietää kyllä, Jumala näkee kyllä, Jumala oli siellä kyllä. Mutta silti hän sanoo sinulle: minun rakas lapseni, minun poikani, minun tyttäreni: älä pelkää.  

Jumala puhuu rakkauden äänellä, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle: Kristus on kuollut ja noussut ylös. Sinä olet armahdettu, pelastettu ja Jumalan omaksi ostettu.  

Ihmeelliset sanat III: Kuolemaan saakka uskolliset sanat 

Vaikka Pietari sitä pyysi, ei Kristus suostunut lähtemään hänen luotaan, vaan teki jotakin suurempaakin. Hän kutsui Pietarin työhön valtakuntansa rakentamiseksi. Jeesus kutsui Pietarin apostolin tehtävään: ihmisten kalastajaksi.   

Nuo ihmeelliset sanat: ”Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja”, antoivat Pietarille Kristuksen lupauksen siitä, että hänet on tehtävään valittu ja hänet tultaisiin tehtävään myös vielä aikojen saatossa varustamaan.  

Valinta Kristuksen apostoliksi sai Pietarin vetämään veneensä maihin ja lähtemään seuraamaan Kristusta. Kutsu oli annettu ja voima siihen vastaamiseen virtasi Jeesuksen rakkaudesta ja läsnäolosta.  

 Tuo hetki oli Pietarin elämän lopun ensimmäinen päivä. Tulevat vuodet tulisivat sisältämään jotakin sellaista, mistä hän ei koskaan voinut villeimmissä unissakaan kuvitella:  

yliluonnollisia ihmeitä,  

oppitunteja Kristuksen seurassa,  

pääsiäisateria yläsalissa,  

taistelu öljypuiden varjossa,  

värjöttelyä Jerusalemin kadulla,  

kukonlauluja ja likaisia valheita,  

armon ja rakkauden katse,  

lohduton itku,  

pettyminen itseen ja muihin.  

 Vene takaisin vesille. Paluu tuttuun ja vanhaan elämään.  

Ja lopulta uusi kutsu: mikään ei ollut muuttunut.  

Kristus ei ollut pettynyt.  

Rakastatko vielä minua?  

Herra sinä tiedät kaiken!  

Lähetyskäsky. 

Ja perimätiedon mukaan lopulta lohduton teloituskuolema. 

Mutta Pietari sai tehdä sen, minkä Jeesus hänelle tehtäväksi antoi. Me vietämme tänään apostolien sunnuntaita.  

Minä ja sinä, me olemme täällä Turun Lutherin kirkolla tänä aamuna siksi, että Kristus antoi noille kahdelletoista tehtävän. Kristus käski mennä kaikkialle ja tehdä kaikista ihmisistä Kristuksen oppilaita kastamalla ja opettamalla. Tehtävä onnistui!  

Opettamalla mitä? Niitä ihmeellisiä sanoja, joiden vuoksi väkijoukko oli tungeksinut rannoilla: Kristus on profeettojen lupaama messias! Kristus on Jumalan poika!  

Niitä ihmeellisiä sanoja, joiden edessä Pietari oli langennut polvilleen ja pyytänyt Kristusta poistumaan. Jumala tietää kaiken. Hän tietää, että me emme ole eläneet Jumalan tahdon mukaan.  

Ja niitä ihmeellisiä sanoja, jotka nostivat Pietarin vielä jaloilleen: Jumalan kutsu on voimassa. Hän ei kadu sitä, että hän on sinut kutsunut tänään tänne. Hän tietää, hän tuntee sinut. Mutta juuri siksi voit luottaa Hänen rakkauteensa, että vaikka hän tietää ja hän tuntee, eikä häneltä voi mitään salata, hän sanoo: ”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi”.