Näen aikakausien marssivan eteenpäin vääjäämättä

Milloin siis meidän tulee huutaa ilosta? Silloin, kun ylistämme jotain, mitä ei voi sanoin lausua. Katselemme koko suurta luomakuntaa, maata ja merta ja taivasta ja kaikkea, mitä niissä on. Näemme, miten kaikella olevalla on alkunsa ja syynsä, oma elinvoimansa, oma tapansa tulla tähän maailmaan, lajinsa mukaiset keinot pysyä hengissä, ja oma aikansa lähteä täältä. Näemme aikakausien marssivan eteenpäin vääjäämättä ja häiriintymättä, tähtien kiertyvän radoillaan idästä länteen, vuosien kulkevan ohitsemme. Näemme kuunkiertojen mitat ja venyvien tuntien seuraavan toistaan. Kaiken tämän sisällä tajuamme olevan jotain, mitä ei voi nähdä: sitä sanotaan hengeksi tai mieleksi, ja se on jonkinlainen aavistus kaikesta elämän ykseydestä, jonka tähden kaikissa elävissä olennoissa on pyrkimys mielihyvään, halu karttaa vaurioita, ja pysyä vahingoittumattomana. Ja vielä ihmisessä on jotain samaa kuin enkeleissä, joka on erilaista kuin se, mikä yhdistää meidät eläimiin, eli halu elää, kuulla, nähdä ja niin edelleen. Kuten enkeleillä meilläkin on mieli ja sillä on ainutlaatuinen kyky tajuta Jumalaa, ja tehdä ero oikean ja väärän välillä samoin kuin silmä näkee eron mustan ja valkean välillä.

Kun siis katselemme kaikkea sitä luomakuntaa, jota olen yrittänyt teille nimetä ja kerrata, tulee mielen alkaa kysellä itseltään: ”Kuka on tehnyt tämän kaiken? Kuka on nämä luonut? Kuka on näiden joukkoon luonut sinut itsesi? Mitä ovat nämä olennot, joita pohdiskelet? Kuka olet sinä, joka niitä pohdit? Kuka on se, joka on tehnyt sekä pohdiskeltavat olennot että pohdiskelijan? Kuka hän on?” Lausu hänet. Ja jotta voisit lausua hänet, ajattele häntä. Voithan joskus ajatella jotain sellaista, mitä et kykene lausumaan, mutta et koskaan voi lausua mitään sellaista, mitä et ole voinut ajatella. Ajattele siis häntä ennen kuin lausut hänet; ja jotta voisit ajatella häntä, sinun tulee lähestyä häntä. Kun haluat nähdä jonkin asian hyvin, niin että voit kertoa siitä, tulet tietenkin lähemmäs nähdäksesi paremmin, niin että et tyydy katselemaan kauempaa ja näkisi väärin. Mutta niin kuin silmillä näemme keholliset olennot, samalla tavoin tutkimme häntä mielemme avulla, katselemme ja näemme hänet sydämen silmin.

en. Ps. 99, 5 (CCL 39, 1394–1395)