Maailman likaisin talli

Joh. 3:26–30

JOULUN HITIT JA HUTIT

Jouluun ja talvipäivänseisaukseen on jotain reilu viikko. Jotenkin sitä pitäisi ihmiskurjan sinne saakka sinnitellä. Sinnittelyyn auttaa musiikki ja laulaminen, etenkin tietysti hyvien joululaulujen laulaminen. Jos sinun pitäisi valita yksi suosikkijoululaulusi, mikä se olisi?

Olisi minulla toinenkin kysymys, mutta en sitä julkisesti esitä, ettei ärsytetä toisiamme turhaan ja rikota adventtipaastoa. Mikä on joululaulujen kamalin inhokkisi? Jossain keskustelussa listailtiin männä viikolla joulun hirveimpiä inhokkilauluja. Kerron nyt muutaman oman suosikki-inhokkini.

Ehdoton ykköstila on Tsakrits Topeliuksen Varpunen jouluaamuna, oikea itkupillitys, kamala sentimentaalinen ja synkretistinen sotku, joka pilaa joulutunnelman, lintuharrastuksen ja yksinkertaisen uskonopin. Moderneista kammotuksista voisin valita Katri-Helenan esittämän ja, ikävä todeta, Juha Vainio sanoittaman Joulumaan.

”Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!
Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!”

Kylmät väreet menee tätä kuunnellessa, niin kuin joku vetäisi haarukan piikeillä liitutaulua!

Näkemästäni inhokkien listasta oli pakko perverssiä uteliaisuutta tyydyttäen laittaa kuunteluun Anna Erikssonin Jouluristeilyllä ja Mikko Alatalon Joululetkis. Jos pyhitys on sinulla pitkälle edennyt, niin kannattaa kokeilla näitä tuotoksia.

No niin, makuasioista ei ehkä kannata kiistellä tämän enempää.

SYDÄMEENI JOULUN TEEN

Suosikeista ja inhokeista ja joululauluista tulee mieleen tämän 3. adventtisunnuntain näköala ja Vexi Salmen joululaulu ”Sydämeeni joulun teen”. Tuota näköalaa kuvataan Sudenpentujen käsikirjassa tähän malliin:

Kristuksen toiminnassa toteutuivat pelastuksen ajan merkit, ja samoin hän tulee yhä uudelleen sanassa ja sakramenteissa seurakuntansa keskelle pelastuksen lahjat mukanaan. Tähän hänen ”hengelliseen tulemiseensa” viittaa latinankielinen nimitys adventus spiritualis et sanctificationis.

Adventus spiritualis et sanctificationis! Puhe on siis Jeesuksen hengellisestä syntymästä kirkon ja kastetun pyhässä elämässä.

Tämä tämmöinen puhe on kirkon ja teologian historiassa hirmu vanhaa, ihan antiikkista kamaa. Ennen muinoin joulun lähestyessä mietiskeltiin Jeesuksen adventtia eli saapumista ja syntymää kolmella tasolla. Ensinnäkin Jeesus on Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala. Poika on Isästä syntynyt, mutta ei tietenkään luotu. Toiseksi Jeesus on neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, pienen juutalaistytön syliin kerran laskettu Betlehemin tallissa. Entä mikä on kolmas Jeesuksen syntymän tapa? Se on juuri tämän kolmannen adventin mainostama adventus spiritualis, hengellinen saapuminen, syntyminen uskovan sydämeen. Adventtia ja joulua vietetäänkin juuri ja ennen kaikkea siksi, että niistä tulisi sakramentaalinen juhla ja kävisi niin kuin vaikkapa Symeon Mesopotamialainen ja pyhä Augustinus opettavat.

Symeon sanoo:

Jos sielu ei liity Kristukseen eikä ole yhteydessä häneen, se ei voi tuottaa Hengen hedelmiä. Siemen ja sana, joka lankesi Mariaan, lankeaa kaikkiin uskoviin sieluihin!

Augustinus sanoo:

Riemuitkaa siis, rakkaat ystävät. Tästä päivästä lukien alkaa päivä pidentyä. Usko Kristukseen, niin päivä alkaa sinussa kasvaa. Joko olet alkanut uskoa? Päivä on siis koittanut sinulle. Onko sinut kastettu? Kristus on siis syntynyt sinun sydämessäsi.

Muistan joskus kuulleeni, kuinka äsken mainitsemaani Vexi Salmen joululaulua on arvioitu luterilaisen vanhurskauttamisopin nojalla ihan kamalaksi ja huonoksi. Siinähän sanotaan näin:

”Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

Luurankoluterilainen ärmätti kai moitiskelee tässä säkeessä, että ihminen itse tekee itselleen joulun. Tällaista luurankoluterilaisuutta vastaan on oiva vastalääke patristiikka, sillä Mesopotamian ja Hippon joulukirkoissa on jo laulettu Vexi Salmen biisiä yhtä hienoin tulkinnoin kuin Vesa-Matti Loiri. Ei joulua viettävän kastetun kristityn sydämeen synny mitään ihmismielen puurokauhoja ja rauhanvaltakuntia, vaan sinnehän haluaa syntyä Herra itse, ja mikä olisi sen hienompaa! Eikö se sydänparka ole kumminkin aika rikkinäinen, vetoinen, sontainen ja synkkä, pahempi loukko kuin mikään navetta, ja ihana Vapahtaja, kaunis Jeesus-lapsi syntyy juuri sinne, uuvuttavan pimeyden ja ahdistuksen ja jopa synnin ja pahuuden keskelle.

MMSA

Vexi Salmen joululaulun säkeestä tulee mieleen eräs entinen Yhdysvaltain presidentti, jonka iskulause oli Make America Great Again, lyhennettynä MAGA. Entisen presidentin kannattajilla ja usein hänellä itselläänkin oli päässä MAGA-lippis. Tehdään Amerikasta Taas Suuri. Kolmannen adventtisunnuntain evankeliumissa on äänessä Johannes Kastaja ja hän tietää hyvin, että jokaisen ihmisen sydämessä, siellä kurjassa loukossa, asuu pieni Yhdysvaltain presidentti, joka tahtoisi tulla suureksi jälleen. Siksi Johannes suosittelee toisenmoista mottoa joulun odottajalle.

Mitä jos kirjailisitkin joulu odottaessasi tonttulakkiisi Johannes Kastajan vaalilauseen kirjaimet, MMSA. Make Me Small Again, Tee minusta taas ihan pieni, sellainen vähäinen. Jos siellä sydämessä pullistelee ihan mahtavan suuri donald puurokauhoinensa, on Jeesuksella vähän ahtaat olot sinne syntyä.

Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi, sanoo Johannes K. Ja Augustinus Afrikan rannoilta on samaa mieltä:

Onko sinut kastettu? Kristus on siis syntynyt sinun sydämessäsi. Ei kai Kristus silti sielläkään pysy ainiaan vastasyntyneenä? Hän kasvaa ja varttuu nuorukaiseksi asti, mutta vanhukseksi hän ei taivu. Kasvakoon siis sinun uskosi, löytäköön voimansa vanhuutta tuntematta. Näin sinä liityt Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka oli alussa Sana Jumalan luona ja tuo Sana oli Jumala. Mutta Sana tuli lihaksi asuakseen meissä.

Johanneksen motto tarkoittaa sitä, että sinä ja kurjuutesi eivät ole tänäkään jouluna keskeisin juttu. Keskeisin ja suurin on Kristus Herra, joka ei välitä siitä, miten ilkeä tai pahansisuinen tai ärsyttävä tai kauhea sinä olet, vaan hän voi ja tahtoo tulla sinun elämääsi, sinun päiviisi, valoksi ja toivoksi ja elämäksi sinne, missä on pimeys, umpikuja ja pelko.