Kadotkoon tämä maailma

Luuk. 17:20–24

**

Rukoilemme:
Muista, Herra, kirkkoasi niin että pelastat sen kaikesta pahasta ja teet sen täydelliseksi sinun rakkaudessasi. Kokoa se neljästä ilmansuunnasta, tuo pyhitetty, sinun valtakuntaasi, jonka olet sitä varten valmistanut. Sillä sinun on voima ja kunnia iankaikkisesti! Tulkoon armo ja kadotkoon tämä maailma. Hoosianna Daavidin huoneelle! Jos joku on pyhä, hän tulkoon; jos joku ei ole, tehköön parannuksen. Maranata. Aamen.
Didakhe 10, 5–6

Tulee aika jolloin janoatte

Adventti on paaston aikaa. Paaston aikana on hyvä kurittaa itseään. Itseään on hyvä kurittaa vaikka lukemalla kirjaa. Hyvä adventtipaaston kirja on amerikkalaisen, epätoivoisen kirjailijan DF Wallacen esseekokoelma Hauskaa mutta ei koskaan enää. Kirjan nimiesseessä DF Wallace viettää viikon loistoristeilijällä Karibianmerellä, Nadir-nimisessä risteilymöhkäleessä, samanlaisessa jota suut ammollaan ihasteltiin täällä Turussa lähteväksi pari viikkoa sitten. Karibianristeilyt ovat langenneen ihmiskunnan kruunu ja Wallace ottaa ilon irti pilkatessaan laivan kannella rahan, haluamisen, tuhlaamisen ja ahmimisen rumia jumalia. Laivassa lihovat ihmisjoukot ovat matkalla nimenomaan halun takia, tyydyttämättömän, pohjattoman, hivelevän, nälkäisen halun tähden. Kaikki mitä laivassa on, on olemassa, jotta matkustajan halu tulisi täyteen. Kaikki, jotka laivassa tekevät töitä, tekevät töitä, jotta matkustajan halut tyydytettäisiin. Mutta epätoivoinen, älykäs kirjailija DF Wallace tietää, että tämä on mahdoton tehtävä. Ihmisen halu tulla täyteen sillä, mitä ihminen myy, ei tyydy koskaan.

”Voimme ehkä nyt alkaa ymmärtää, millainen vale piilee [laivayhtiön] esitteen pimeässä ytimessä. Sillä juuri lupaus tyydyttää se osa minusta, joka aina ja ainoastaan HALUAA, on tärkein brosyyrin tuputtamista harhakuvista. On hyvä huomata, ettei tarkoituksena suinkaan ole välttämättä ole pettää annettua lupausta, mutta kun sellaista lupausta ei vain kukaan voi oikeasti lunastaa. Kysymyksessä on iso vale.”
(DF Wallace, Hauskaa mutta ei koskaan enää, Siltala 2015, s. 217)

Adventtipaaston aikana on näin hyvä pilkata ja nauraa omille haluamisilleen ja ääneen sanoa: Sinä et tarvitse tätä kaikkea. Tämä kaikki ei auta sinua eikä siunaa sinua. Kun haluat lisää ruokaa, lisää tavaraa, lisää omaisuutta, lisää kaikkea, olet pieni kuva Tolkienin jättimäisestä pimeyden hämähäkistä: ”on sanottu että se kohtasi loppunsa kauan sitten kun se äärimmäiseen nälkäänsä ahmi viimein itsensä.” (Tolkien, Silmarillion).

Tällaista on ihmisen langennut halu, kyltymätön jano ja himo. Se on vääntynyt ja itseensä kääntynyt muoto elämänjanosta, vimmaisesta halusta löytää lepoon, löytää perille, löytää tyytyminen, sellainen tyytyminen, jota kylläinen lapsi kokee äitinsä sylissä. Evankeliumi ei kaihda käyttää voimakasta sanaa, kun Kristus puhuu siitä, miten hänen omansa kaipaavat, janoavat, jopa himoitsevat hänen läsnäoloaan, enemmän kuin mitään muuta. Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Te toivotte, oikeastaan: te janoatte, haluatte, ἐπιθυμήσετε.

Kristus, Jumalan Poika, turvamme toivottu, onkin hyvä, parempi, paras janon kohde. Hyvä on toivossa ja kaipauksessa odottaa häntä myös tämän vuoden adventtiaikana, ajatella häntä, rukoilla ja anoa häntä tulevaksi, kuten ikivanhassa alkuseurakunnan rukousparahduksessa kutsutaan: maranata. Hyvä ystävä, käännä pois katseesi turhista halun kohteista. Älä sure ja itke sitä, että sinulla ei ole rahaa ostaa, että et saa sitä, ja tätä, ja tuota. Et tarvitse mitään sellaista. Mutta Kristusta tarvitset, hänen seuraansa ja läsnäoloaan pimeydessä, päivässä ja yössä.

Teidän sisässänne

Evankeliumissa kysyttiin: milloin? Kuinka pitkään on odotettava, että Herran päivä koittaa, suuri ja peljättävä, ja Ihmisen Poika tulee. Kristuksen vastaus on iskevä, yllättävä, lohduttava: Teidän ei tarvitse riutuen ja uupuneina odottaa ja janota valtakuntaa tulevaksi joskus aikojen päässä. Kuningas on jo täällä. Hän on teidän keskellänne, oikeastaan jo teissä, teidän sisällänne, entos hymon. Älä lähde etsimään Vapahtajaa kaukaa, matkojen ja ponnistusten takaa. Kun olet kastettu ja uskot tänään, tässä kirkossa, tässä hetkessä häneen ja hänen sanoihinsa, silloin Kristus asuu sinussa, sinun elämässäsi, eikä sinulta mitään puutu.

Mutta Kristuksen valtakunta on teissä, teidän keskellänne, myös näkyvällä, käsin koeteltavalla tavalla tänään, kun kokoonnutte Herran aterialle. Vanha alkuseurakunnan rukousparahdus, maranata, voi tarkoittaa kahta aikaa ja muotoa. Se voi tarkoittaa: Herramme on tullut! Herra on täällä! Siksi Didakhe, Kahdentoista apostolin opetus, vanhin Uuden testamentin ulkopuolinen jumalanpalveluksessa luettava ehtoollisrukous käyttää sana ehtoollisen vieton yhteydessä. Maran ata, Herramme on tullut. Kun tulet ehtoollispöytään, olet jo nyt sisällä Jumalan valtakunnassa ja Herra Jeesus palvelee sinua, täyttää sinut hyvyydellään, armollaan, anteeksiantamuksellaan. Mutta samalla koko ehtoollista viettävä seurakunta rukoilee marana ta myös sen toisessa aikamuodossa, Herra, tule, tule jo, älä viivy, vaan tule kunniassasi ja auta meitä.

Valaisee taivaan

Toinen adventtisunnuntai muistuttaa hämärässä odottavia siitä, että Kuningas palaa, ehkä jo huomenna. Tämä maailma katoaa kerran, sekä kitisten että pamahtaen, ja Herran päivä koittaa, suuri ja peljättävä. Soitto ja meteli katkeaa, valot syttyvät, niin kuin Jeesus evankeliumin mukaan lupaa: niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä. Taivas ja maa valaistuvat, syttyvät kirkkauteen, kun Kunnian Kuningas tulee.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus opettaa vähän tuonnempana, miten Kuninkaan paluuta saa kristitty odottaa. Jeesuksen opetus sopii hyvin vuoteen 2023, enkä tiedä, onko se koskaan ollut omana elinaikanani niin polttavasti tätä aikaa koskettava kuin nyt. Näin Jeesus kehottaa sinua tänään odottamaan maailmanloppua, viimeistä päivää:
”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. […] Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”

Minun on ollut viime viikkojen ja kuukausien aikana hyvin vaikea enää avata maailman uutisia. Ne tuntuvat viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta vain entistä huonommilta. Sininen planeettamme Maa voi huonosti ja Jumalan ihmeellisen luomakunnan ihmeelliset lajit liukuvat sukupuuttoon. Tolkienin synkät näyt metsiä kaatavista örkeistä ovat totista totta. Aivan naapurissamme väkivalta ja roistomaisuus piinaavat jo koko läntistä maailmaa ja ahdingossa olevaa Ukrainaa. Herramme kotimaassa Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli.

Mutta juuri tällaisista asioista Jeesus puhuu! Kristillinen maailmankuva ei lupaa ihmiskunnan nousevan valoisaa kaarta maanpäällisiin paratiiseihin vaan luvassa on synkkiä aikoja, pahoja uutisia, luomakunta vääntelehtii ja kansat käyvät kansoja vastaan.

Missä lohtu?

Tässä:

Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

Mitä enemmän huonoja uutisia, mitä jyrkempi on vauhti ja alamäki kuiluun, sitä lähempänä on kevät, auringon nousu, Herran päivän koitto. Silloin Taivaat valaistaan, laidasta laitaan, ja Rauhanruhtinas aloittaa uuden luomisen päivän.

Rukoilemme vielä:
Muista, Herra, kirkkoasi niin että pelastat sen kaikesta pahasta ja teet sen täydelliseksi sinun rakkaudessasi. Kokoa se neljästä ilmansuunnasta, tuo pyhitetty, sinun valtakuntaasi, jonka olet sitä varten valmistanut. Sillä sinun on voima ja kunnia iankaikkisesti! Tulkoon armo ja kadotkoon tämä maailma. Hoosianna Daavidin huoneelle! Jos joku on pyhä, hän tulkoon; jos joku ei ole, tehköön parannuksen. Maranata. Aamen.
Didakhe 10, 5–6