Rakkaus on hengenvaarallista

Mark. 12:28–34

Lähelle paratiisin valtakuntaa

Kai te ymmärrätte, että jouluun on enää 11 viikkoa eli 77 päivää? Se tarkoittaa, että ei mene enää kauan siihen, kun voimme kaikki laulaa radion ja Katri-Helenan kanssa yhdessä:

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista

Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista

Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan

Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Katri-Helenan jouluruno todistaa oikeastaan aika hyvin todeksi sen, mistä monet papitkin niin paljon mielellään puhuvat. Siis siitä, kuinka kaikkein tärkein asia on rakastaa kaikkia ihmisiä, tehdä heille hyvää ja olla tosi mukava jokaiselle ihmiselle.

Synnynnäisesti käytännössä kaikki ihmiset tosiaan toivovat, että omistaisivat tuommoisen suuren puurokauhan, millä voi jakaa koko luomakunnalle rauhaa ja rakkautta, siitä ei ole epäilystäkään. Aivan luonnostamme me ihmiset tosiaan haluamme, niin kuin Jeesuksen kanssa keskustellut lainopettaja, lähelle Jumalan valtakuntaa, lähelle paratiisia ja puntaroimme sydämessämme, miten saisimme itsemme ja etenkin toisetkin ihmiset oikein kunnolla ja täysillä rakastamaan, ja suvaitsemaan, ja hyväksymään, ja puolustamaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta ja luomakunnan eheyttä.

Tätä puntarointia ja rakkaudenpyrkimystä on koko ihmiskunnan historiakin pullollaan. Jos pitäisi jokin alaotsikko keksiä ihmissuvun historialle, niin se voisi olla joku tämmöinen: Ihmisen tarina – eli Näin Pääsemme Takaisin Paratiisiin.

Otetaan vaikka ihan läheltä ensimmäinen esimerkki. Tuossa muutaman sadan kilometrin päässä keksittiin sata vuotta sitten Työläisten Paratiisi eli Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto. Siellä rakastettiin lähimmäisiä ja rauhaa ja tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta niin että morkoonit soi. Koska kaikki entiset rakenteet ja ajatukset olivat sortoa ja epätasa-arvoa ja omistavan luokan riistoa, paratiisia alettiin rakentaa niin, että ensin purettiin kaikki vanha ja alettiin sitten rakentaa uutta, uljasta maailmaa. Se perustui yhteiselle omistukselle, tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle.
George Orwell on kirjoittanut kommunistisesta vallankumouksesta tiiviin kuvauksen kirjassaan Eläinten Vallankumous, Animal Farm. Kannattaa lukea. Orwell kertoo siinä rauhan ja rakkauden historian. Maatilan porsaat laativat jopa hienon ohjelman paratiisilleen ja ohjelmassa on sääntöjä, joilla rakkautta ja tasa-arvoa voidaan toteuttaa. Esimerkiksi:

7. Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia.

Kun tasa-arvo farmilla etenee, periaatteita hieman jalostetaan:

7. Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia – mutta jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Vielä haluttaisi ottaa toinen esimerkki, koska jokuhan voi ajatella, että no kommunismi nyt oli tietenkin isästä perkeleestä ja Orwellin kirja satiiria. Toinen esimerkki tulee ihan kristillisestä kirkosta muutaman ajan takaa.

Näin se menee: Olipa kerran kristillinen kirkko, joka oli jakautunut kahteen eri kirkkoon. Molemmissa kirkoissa uskottiin Jeesukseen ja rukoiltiin ja vietettiin ehtoollista ja kastettiin ja luettiin Raamattua. Toisen kirkon johtajia alkoi harmittaa, että oli kaksi kirkkoa eikä yksi, koska Jumala on rakkaus ja kirkon kuuluisi olla yksi. Niinpä toisen kirkon johtajat alkoivat puhua siitä, kuinka rakkauden tulisi yhdistää kaikki kristityt ja siitä, kuinka ykseys ja yhteys ja yhteistyö on tärkeää. Jotta ensimmäisen kirkon kristityt ymmärtäisivät ihan oikein, miten tärkeää rakkaus on, toisen kirkon johtajat pyysivät valtionjohtoa ja poliisia pamputtamaan, sakottamaan ja antamaan potkuja ensimmäisen kirkon johtajille ja jos nämä panisivat vastaan, polttamaan näiden kirkot ja karkottamaan heidät maanpakoon. Lopulta rauha ja rakkaus vallitsivat koko Pohjois-Afrikassa – kunnes muslimit tulivat ja käännyttivät kaikki islamin alle.

Tuorein ja hauskin esimerkki siitä, miten me ihmiset kirkossa ja metsässä ajamme rauhan ja rakkauden asiaa, on edesmenneen suomalaisen kulttuurikriitikon ja taiteilijan, Pertti Pasasen, muotoilema. Elokuvassa Uuno Turhapuro menettää muistinsa, kaksi Speden luomaa hahmoa, Härski Hartikainen ja Sörsselsson keskustelevat rauhasta. Kuunnellaanpa nyt tuo alle kahden minuutin keskustelu!

https://youtu.be/P2wzLr7H820?feature=shared

Rakasta tai itket ja rakastat!

Minulla olisi täällä Pessimistisen Pastorin Pussissa näitä kauniita esimerkkejä vaikka kuinka monta nipussa. Ne kaikki kertovat siitä Raamatun totuudesta, minkä Eskolan Timo käski saarnassa kertoa: että rakkauden lailla on kuoleman virka. Timo on kokenut Uuden testamentin opettaja ja oikeastaan tekee mieli lähettää häneltä vähän pidemmästi terveisiä siitä, että rakkaudella on hurja ja tappava puolensa. Näin ne terveiset menevät:

Apostoli Paavali sanoo, että rakkauden laista tulee kuoleman sanansaattaja, siitä tulee kuoleman palvelija. Lailla on ministratio mortis, kuten asia niin kutkuttavasti latinaksi sanotaan. Kuoleman virka. Voitteko kuulla, miten päässänne jokin nyrjähtää: rakkaudella on kuoleman virka. Onko tämä maailma täysin pois sijoiltaan? On. “Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.”

                      “Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa.” (2.Kor. 3:6-7)

                      Kun me siis vaadimme toisiltamme oikeudenmukaisuutta ja henkilömme loukkaamattomuutta, me vetoamme rakkauteen, joka samalla tuomitsee meidät itsemme samoista asioista.

Ajattelen, että olen tuon Timo Eskolan viimeisen virkkeen jo osoittanut paremmin kuin riittävästi rupisen reppuni esimerkeillä. Rakkaus on tappavaa, kun alamme oikein kunnolla vaatia sitä muilta ihmisiltä. Joka kerta, kun kuulen, miten joku pehmeällä äänellä sanoo, että kristinuskon ainoa ja tärkein asia on, että meidän täytyy rakastaa lähimmäistämme, minulla kulkevat pitkät ja kylmät väreet, aivan kuin joku painaisi viileän kiväärinpiipun lapaluitteni väliin. Rakasta – tai itket ja rakastat.

Ja vielä hurjempi ja oudompi on apostoli Paavalin kuva siitä, että kun Jumala vaatii samaa meiltä ihan kaikilta ihmisiltä, myös se vaatimus on kuin Oppenheimerin pommi: se annihiloi ja tuhoaa meidät varmasti kuin kuolema.
Sillä eihän elävä ja todellinen Jumala tietenkään vaadi meiltä jotain teeskenneltyä ja osapäiväistä rakkautta, jota osoittaisimme vain oman kerhomme oikeassa oleville tovereille niin, että kuplassa on lämmin ja kammiossa kaikuu rock, rauha ja rakkaus. Kun elävä ja todellinen Jumala vaatii meiltä rakkautta, hän vaatii elävää ja todellista rakkautta, joka ei säästele, joka ei pidättele, joka ei säännöstele, vaan luopuu kaikesta ja kääntää koko sydämen ympäri ja nurinniskoin. Kai kuulit mitä Mooseksen laki sanoo:

Kuulkaa, israelilaiset! Herra, teidän Jumalanne, ei vaadi teiltä muuta kuin sen, että pelkäätte häntä, että aina vaellatte hänen teitään, että rakastatte häntä ja palvelette häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne ja että tarkoin noudatatte hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille annan.

Ei vaadi muuta kuin sen! Voiko olla enää hapokkaampaa ironiaa?

Jumala ei halua sinulta mitään muuta kuin kaiken.

Juuri tätä tarkoittaa se, että lailla, rakkauden lailla ja vaatimuksella on kuoleman työ. En minä osaa enkä halua rakastaa Jumalaa näin, enkä ainakaan eräitä muita ihmisiä näin. Ja sitten laki sanookin taivaan portilla seuraavaksi: Niin lähellä Jumalan valtakuntaa – ja niin kaukana. Seuraava!

Elävä ja hengittävä rakkaus

Rakkaat ystävät, jokainen ihminen on luonnostaan taitava vaatimaan itseltään ja muilta rakkautta. Kun tämmöinen vaatimus saa riittävästi valtaa, siitä voi kasvaa vaikka kuinka perkeleellisiä ja tappavia diktatuureja. Mutta kun Jumala vaatii rakkautta, vaikkapa tänään kuullun rakkauden kaksoiskäskyn muodossa, sekin on kuolettavaa, näännyttävää, tappavaa. Emme voi jäädä eloon sellaisen käskyn tuhovoiman alla. Siksi kristinuskon keskeisin ja tärkein asia ei missään nimessä, ei kerta kaikkiaan ole lähimmäisenrakkauden käsky.

Kristinuskon keskeisin ja tärkein asia ei ole mikään asia, eikä mikään idea, eikä mikään väri minkä voi piirtää lippuun, ei mikään ideologia, ei mikään sana eikä mikään käsite, kuten oikeudenmukaisuus, tai tasa-arvo, tai hyväksyntä.

Kristinuskon kuuma ydin on Hän.

Kristinuskon kuuma ydin on elävä Rakkaus.

Kristinuskon kuuma ydin on ihmiseksi syntynyt Jumala, lihaan pukeutunut Rakkaus, jonka nimi on Jeesus Kristus, eikä mikään muu.

Jos tahdot tuntea ja kokea ehdotonta, täydellistä, muuttumatonta rakkautta, lakkaa kauhomasta sitä omasta elämästäsi ja kuolemastasi, ja raahaudu lähemmäksi Kristusta, joka elää ja hallitsee Isän ja Pyhän Hengen kanssa, ja on voittanut kuoleman ja synnin vallat.

Jos et tahdo tuntea Jeesusta, silloin sinun täytyy rakastaa tai itkeä ja rakastaa, ja se vaatimus tulee lopulta surmaamaan sinut.

Mutta jos tahdot tuntea Jeesuksen, opit tuntemaan elävän rakkauden, persoonallisen Jumalan, joka ei vaadi sinulta rakkautta ja hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta, vaan joka lahjoittaa sinulle rakkauden ja hyvää ja tekee sen oikein, sinua särkemättä, sinulta vaatimatta.

Ajattele näin: se rauha, ja se rakkaus, jonka ihmiseksi syntynyt elävä Jumala antaa sinulle ilmaiseksi, vaatimatta mitään vastalahjaksi, ei ole mitään Härski-Hartikaisen rakkautta, joka lyö sinulta erilleen hampaat ja ikenet, ellet pane nimeä aatteen alle. Jumalan lahjoittama rakkaus on Kristus, joka vain osaa puhutella ja kohdata ja parantaa sinut lempeästi, ainutlaatuisesti, ohittamatta mitään sinun elämässäsi.

Vastikään menehtynyt amerikkalainen Redeemer-kirkon pastori ja teologi Tim Keller on muistuttanut hienosti, miksi Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on ainutlaatuista, siis sellaista, että sitä ei löydä mistään eikä keneltäkään muulta. Keller muistuttaa siitä, miten Johanneksen evankeliumi kuvaa lihaksi tullutta Jumalan Sanaa, Kristusta. Tällä tavalla: ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Jos joku katsoisi meitä pelkän totuuden katsella, ilman armoa, se riisuisi ja rikkoisi meidät. Jos Jumala rakastaisi meitä vain totuudella, armotta, me emme kestäisi sitä, vaan palaisimme hänen edessään kuin ruoho.

Ja jos joku rakastaisi meitä vain hyväksyen kaiken ja ohittaen meissä lian, viat, haavat, rikokset ja puutteet, ilman totuutta, se halventaisi rakkauden ja saisi meidät ajattelemaan, ”eikö hän tiedä, millainen olen?” Jos Jumala rakastaisi meitä ilman totuutta, hän ei oikeasti voisi vanhurskauttaa jumalatonta, synnin orjaa, vaan vaiin valhekuvaa.

Mutta nytpä elävä rakkaus, Jumalan Poika, on meitä kohtaan täynnä armoa, täynnä totuutta.

Jos haluat oppia tuntemaan, mitä rakkaus on ja kokea ja tietää, mikä on kristinuskon kuuma ydin, tule lähemmäksi Jeesus Nasaretilaista, joka puhuu Raamatun sanassa.

Elävää Rakkautta et löydä mistään muualta kuin Kristuksesta.

Kristusta et löydä mistään muualta kuin Raamatusta.