Totellaanko virkamiehiä vai Jumalaa?

Kuuliaisuus on rakkauden äiti

Veljet, mitä hyötyä on Jumalan palvelijalle mistään hänen hyveestään ellei hänellä ole kuuliaisuutta? Ja mitäkö on kuuliaisuus?

No, rakkaus on teille tärkeää, eikö niin? Rakkauden tytär on Kuuliaisuus. Rakkaus ei voi olla lapseton. Älkää antako kenenkään tässä pettää itseänne ja sanoa: en ole kuuliainen, mutta minä kyllä rakastan. Päinvastoin! Ei noin voi rakastaa. Aina siellä, missä tuo äiti on, hän synnyttää tyttären. Jos hän on täällä, hän synnyttää kuuliaisuutta. Ellei hän synnytä lasta, hän ei ole täällä. Veljet, juuret ovat piilossa, mutta hedelmät näkyvät. En usko, että maan alla on mitään, ellen näe mitään riippuvan oksalla. Sinäkö rakastat? Näytä sitten hedelmä: tahdon nähdä kuuliaisuutta, iloita siitä ja syleillä tuota tyttöstä, jotta voisin tuntea hänen äitinsä.

Eikö tämmöinen pelkkä kuviteltu kuvakin ole jo varsin vaikuttava?

Tottele aina suurinta herraa!

Eilen me kuulimme todellisen kuvauksen eräästä marttyyrista. Millaisia kauheuksia hän kestikään! Valtavia! Monia! Pitkällisiä! Mutta jos rakkaus olisi puuttunut – pelkkää mielettömyyttä! Miksi me häntä ylistäisimme, hänestä saarnaisimme tai yhdessä hänestä iloitsisimme, ellemme tietäisi hänen vastustaneen vallanpitäjien käskyä tässä kirkossa ja tämän kristillisen uskon puolesta. Syy ei siis ole se, että hän vastusti vallanpitäjiä, vaan se, että heidän tottelemisensa olisi ollut syntiä. Ei pidä nimittää kuuliaisuudeksi sellaista, missä totellaan jotain tuhoisaa tai jumalaapilkkaavaa käskyä. Jos joku uskoo jotain väärää, sitä ei pidä nimittää uskoksi. Siis kuuliaisuutta ei ole se, että totellaan jotain vahingollista.

Sanoisinko kuuliaiseksi sellaista, joka tottelee ihmistä, mutta halveksii Jumalaa? Tähän maailmaan on säädetty vallan ja järjestyksen pitäjiä. Kaikkien näiden vallanpitäjien yläpuolella on Jumalan valta. Et sinä ole kuuliainen, jos palvelijana tottelet isäntääsi ja halveksit samalla Herraasi. Sanon vielä: jos olet orja, ja isäntäsi tai orjatoverisi käskee sinun tehdä jotain, joka on vastoin Herrasi käskyä, ja tottelet sitten mieluummin isäntääsi kuin Herraasi, enkö muka sanoisi sinua tottelemattomaksi uppiniskaksi ja kaiken järjestyksen rikkojaksi? Sitä on kuultava, jonka valta on suurempi ja jonka valta on oikeutettua. En voi sanoa sinua kuuliaiseksi, jos tottelet kaupunginjohtajaa vastoin prokonsulin käskyä tai prokonsulia vastoin keisarin käskyä.

Samoin et ole kuuliainen, jos tottelet keisaria vastoin Jumalan käskyä.

sermo Dolbeau 2,13-14