Syvyyspommi

Mark. 16:1–8

”Salli itsesi kukoistaa”

Hyvät pääsiäisyön messuun kokoontuneet ystävät,

teen heti alkuun kipeän ja omakohtaisen julkisen tunnustuksen.

Tunnustan teille, että paaston ja kärsimysajan syvimpänä hetkenä, eilen iltapäivällä pitkäperjantaina tein jotain sellaista, mitä yhdenkään kristityn ei tulisi tehdä.

Menin sosiaaliseen mediaan ja hakeuduin ison suomalaisen seurakuntayhtymän tiedotussivulle ahnaasti katsomaan, mitä kirkko voisi tarjota minulle pääsiäisen ravinnoksi, lohduksi ja evankeliumiksi.

Hyvät pääsiäisyön messuun kokoontuneet ystävät, tämä oli virhe.

Virhe sen tähden, että en löytänyt mitä etsin, vaan jouduinkin – kieltämättä osaksi omasta syystäni – kamppailemaan kiukun, raivon, tympäännyksen ja muiden suomalaisten perustunteiden kanssa.

Millaisia olivat kristikunnan suurimpaan juhlaan lähetetyt ison ja vauraan seurakuntayhtymän hengelliset eväät?

Ne olivat tällaisia:

Keskiaikaisista maalauksista editoituja Jeesus, mämmi ja suklaamuna -meemejä.

Pirtein värein sudittuja elähdyttäviä lainauksia, jotka näyttivät aforismeilta mutta eivät olleet.

Suuren seurakunnan tarjoama evankeliumi huipentui lopulta näihin lauseisiin:

Kevät kukkii meissä ihmisissä ikuisesti. Jatkuvasti me kasvamme. Salli siis itsesi kukoistaa. Juuri nyt ja tänään. ❤️

Uskomisen arvoinen evankeliumi

Mieleeni on jäänyt hyvän ystäväni käyttämät kolme sanaa erittäin vaikeassa ja pysäyttävässä tilanteessa, samanlaisissa hetkissä kuin kirkkoon pitkänäperjantaina ja hiljaisena lauantaina kokoontuva kristikansa elää, lopullisen menetyksen ja lohduttoman surun kuilun reunalla. Ystäväni käyttämät sanat olivat: ”Uskomisen Arvoinen Evankeliumi”.

Hyvät pääsiäisyön messuun kokoontuneet kastetut kristityt.

”Salli itsesi kukoistaa” ei ole uskomisen arvoinen evankeliumi.

”Pääsiäinen on mullasta nousevan uuden kasvun juhla” ei ole uskomisen arvoinen evankeliumi.

”Kevät kukkii meissä ihmisissä ikuisesti” ei ole uskomisen arvoinen evankeliumi.

Sinä päivänä, kun joudut kamppailemaan syvyyksiin syöksyvän pelon ja kauhun kanssa, tarvitset evankeliumin, joka on heittäytymisen, turvautumisen ja uskomisen arvoinen.

Sinä päivänä, kun syyllisyys, synti ja häpeä musertavat painollaan sinut alleen, niin että et saa henkeä etkä löydä paikkaa mihin paeta, sinulle ei riitä älytön kehotus, ”salli itsesi kukoistaa”.

Sinä päivänä, kun kamppailet kuoleman kanssa ja vastassa mahti on tuntematon, sinulle ei riitä mikään muu kuin sellainen evankeliumi, joka on vielä painavampi, vielä väkevämpi, vielä suurempi kuin syyllisyyden, sairauden, pelon ja kuoleman perkeleet.

Hyvät pääsiäisyön messuun kokoontuneet Kristuksen seuraajat.

Sellainen evankeliumi, uskomisen arvoinen evankeliumi, on tarjolla sinulle Kristuksessa Jeesuksessa, hänen ristissään, hänen haudassaan, hänen kuolemassaan ja elämässään.

Metafyysinen syvyyspommi

Tänään on vietetty kristikunnassa ja täällä Suomen Turussa hiljaista lauantaita.

Tänään ei kylläkään ole ainoa päivä vuodessa, jolloin vietät hiljaista lauantaita.

Oletko huomannut, että joka kerta kun tulet kirkkoon ja lausut uskontunnustuksen, samoin sanoin kuin kohta tänäkin yönä, tartut kiinni hiljaisen lauantain ainoaan ja tärkeimpään tapahtumaan, tartut kiinni siihen kuin kahvaan, kuin ainoaan uskomisen arvoiseen evankeliumiin.

Vietät hiljaista lauantaita joka kerta, kun lausut kastettuna kristittynä uskovasi Jeesukseen Kristukseen, joka astui alas tuonelaan, descendit ad inferos.

Pysähdy näiden sanojen eteen.

Kun Jeesus kuolee perjantaina illalla kello 15 piinattuna ja loppuun hakattuna ristin puulla, hän henkäisee viimeisen syvän henkäyksen ja kehon toiminnat lakkaavat. Jeesus otetaan alas ja kuljetetaan odottamaan hautauspalvelusta nimeltä tunnetun Joosef Arimatialaisen omistamaan kalliohautaan.

Jeesus kuolee, Jeesus on kuollut.

Hän menee sinne, minne kukaan meistä ei ole vielä mennyt, mutta minne moni meidän rakkaamme on jo käynyt.

Kun sanot uskovasi Jeesukseen, joka astui alas tuonelaan, tunnustat ikivanhan kristinuskon totuuden, että kuolemisen tuolla puolen, tuntemattomissa syvyyksissä, Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, kävi itse syvyyksien syvyyksissä ja mursi alisten voimien mustanpuhuvat perustukset. Hiljaisena lauantaina ja pääsiäisyönä sinun tulee nähdä silmiesi edessä Kristuksen laskeutuminen alas tuonelaan, Sheoliin, kuoleman valtakuntaan, sellaisena kuin se vanhoissa tauluissa kuvataan: väkivahvan kaupungin valtauksena. Ikivanhassa alkukirkon pääsiäissaarnassa tuonelaan astuva Kristus on kuin sotapäällikkö, joka valtaa ja kukistaa vihollisen syvimmät linnakkeet:

                                 Minä hävitin kuoleman

                                 vietin voitonjuhlaa vihollisesta

                                 tallasin jalkoihin tuonelan

                                 sidoin väkevän

                                 (Meliton, Pääsiäissaarna, 102, suom. J. Thurén)

Uudemmassa kirkkotaiteessa Kristuksen laskeutumista alas tuonelaan ovat kuvanneet katolinen kirjailija J.R.R. Tolkien ja elokuvaohjaaja Peter Jackson, joiden teoksissa Kristuksen kuvan kaltainen olento kamppailee liekehtivän ja savuavan perkeleen kanssa, uhraa oman henkensä kivisellä sillalla, ja putoaa kuiluihin kirkkaasti sädehtien kuin hitaasti maanalisiin tiloihin putoava tähti.

1900-luvun teologi Hans Urs von Balthasar kuvaa Jumalan Pojan laskeutumista Tuonelaan ja Helvetin kukistamista näin:

Kristus laskeutuu syvyyteen, mahtavalla jyminällä, joka saa koko olemisen rakenteet värisemään, ravistelee kaiken, myös koko Perkeleen porvarillisen valtakunnan.

Kristus laskeutuu alimpiin kuiluihin niin kuin syvyyspommi räjähtäisi valtameren syvänteen pohjassa ja saa aikaan mahtavan, koko maailmaa vavisuttavan aaltoliikkeen jota mikään ei voi vastustaa.

Kun istut rakkaan läheisesi vuoteen vieressä ja odotat viimeistä raskasta hengähdystä;
kun kätket kovaan maahan talvisena aamuna jotain, mikä oli sinulle rakkainta elämässä;
kun katsot taaksesi ja näet kaikki elämäsi aamut ja edessäsi vain loppumattoman pimeän yön;

silloin tarvitset uskomisen arvoisen evankeliumin,
silloin tarvitset todellisen evankeliumin Kristuksesta, joka on astunut alas kuolemaan ja tuonelaan,
silloin tarvitset todellisen evankeliumin Jeesuksesta, joka on vielä vahvempi, vielä hurjempi, vielä polttavampi, vielä mahtavampi kuin kaikki pahuus, suru ja kärsimys.

Mikään vähempi ei riitä, kaikki sitä heikompi ja kevyempi on turhaa.

Kuoleman kuolema, helvetin helvetti

Kun tänä yönä kuulit Markuksen evankeliumin karun kuvauksen viikon ensimmäisen päivän aamun tapahtumista ja kun alat tänään viettää ylösnousemuksen pääsiäistä, ajattele vaikka näin.

Ajattele olevasi alakoulun pihalla välitunnilla.
Ajattele että olet luokan hintelin ja heiveröisin lapsi.
Ajattele, että sinulla ei ole mitään, millä voisit ostaa koulunpihan kiusaajia puolellesi.

Ja sieltä ne tulevat, sänkileukaiset, matalaotsaiset, finninaamaiset kasiluokan terroristit. Ja ne piirittävät sinut ja alkavat töniä ja kiusata ja pelotella, viedä sinulta kaiken sinulle tärkeän ja rakkaan. Näet jo itsesi maassa makaamassa ja itkemässä. Ei auta mitään, vaikka inisisit: ”Salli itsesi kukoistaa”. Kiusaajat vain nauraisivat kolmen pennin runoillesi.

Mitä silloin tapahtuu?
Koulun ovet aukeavat mahtavasti paukahtaen.
Ovista astuu koulun vahtimestari 160-kiloinen ja kaksimetrinen Kauno, vapaapainija, kehonrakentaja, penkistä 185kg pelkällä kaurapuurolla.
Kauno vyöryy paikalle, jyrähtää ja murahtaa, kiusaajat katoavat kuin tuulahdukset Saharaan niin että maahan jää vain värisevät amisviikset ja pari hassua lätäkköä. Vahtimestari Kauno nostaa sinut harteilleen, sinä olet turvassa, sillä Kauno on kiusaajien kiusaaja, sinun vihollistesi vihollinen.

Ajattele näin Kristuksesta.
Ajattele kuin Martin Luther, joka tiesi, että kuolemallakin on oma kuolemansa, helvetilläkin on helvetti ja jopa alimmaisella ja hirveimmällä Saatanalla on oma saatanansa, vihollisensa, vielä väkevämpi, vielä vahvempi ja vielä hirmuisempi, joka voittaa ja on viimeisenä seisova multien päällä.

Tuo kuoleman kuolema ja helvetin helvetti on ristillä kuollut ja tuonelasta ylösnoussut Jeesus Kristus.

Kuolemalla hän voitti kuoleman.
Haudoissa oleville hän antoi elämän.

Kristus on ylösnoussut.