Sievä pieni puutarhanpenkki

Matt. 28:1–8

Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.

Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.’ Tämä oli minun sanomani teille.”

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

HAPPAMIA SANOI KETTU

Olin eilen kävelyllä. Aurinko paistoi. Kylvin valossa ja aina välillä lämmössäkin. Edessäni pellolla lepatteli kangaskiuru, jolla on Suomen linnuista yksi kaikkein kauneimmista lauluista. Taivaankansi pääni päällä oli syvän sininen. Olin terve. Kotona oli ruokaa ja juomaa. Ylläni oli kuivat ja kohtuullisen lämpimät vaatteet.

Mikä oli oma vastaukseni tuohon kaikkeen? Olinhan kuin miljonääri kaikkien rikkauksien keskellä! Oma vastaukseni oli loputon jupina ja kitinä ja valitus, oikea hapanliturgia:

Ensi viikolla on kylmä ja räntää.

Kiikareissa ei riitä tehot.

Koko ajan saa olla tätä pipoa riisumassa tai päähän laittamassa, kun Suomen kevätkin on niin kuin talvi.

Mitä, astuinko juuri uusilla kengilläni koiranpaskaan?

Olin kuin seppo Ilmarinen taas kerran, takoja iän-ikuinen, joka murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa.

Minuun sopii siis pääsiäispäivän epistolateksti, joka varoittaa siitä, miten yksi hapan kettu hapattaa koko iloisen kennelin. Sillä happamia kettujahan me suomalaiset olemme, se on totta. Perushapan asenne suojelee ilmaston, kulttuurin ja urheilun tuottamilta pettymyksiltä, mutta mikään kristillinen pääsiäisasenne se ei ole.

Jos olet minunkaltaiseni hapansisko tai hapanveli, perkaa tänään Paavalin käskystä sydämesi huone kaikesta turhasta kitinästä ja pitkänaamaisuudesta, sillä tänään sitä ei tarvita eikä sallita. Paavali kertoo myös syyn miksi:

Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. 

Alun perin Paavalin varoitus olla hankkimatta hapansilakkaa pääsiäispöytään on suunnattu kokonaiselle seurakunnalle. Seurakunta on kuin leipälaatikko tai puutalo. Yksi ainoa pieni homeinen leipäpala levittää pikapikaa äitelän ja pilaantuneen makuisen homeen kaikkiin leipiin. Jos puutalon alapohjaan sallii jatkuvasti liikaa kosteutta, pienestä pilkusta leviää kohta koko rossipohjaan kamala lattiasieni ja talo on mennyttä. Pääsiäispäivänä seurakuntaa ja kirkkoa kutsutaan kirkkain fanfaarein ja liekehtivällä Kristuksen ylösnousemuksen valolla uuteen, ei-happamaan ja homeettomaan elämään. Pois riidankylväminen, pois kateus, pois petollisuus, pois valehtelu, pois uskottomuus, pois home ja happamuus, sillä seurakunta ja kristitty seuraa Jeesusta, ylösnoussutta Herraa. Jokainen päivä on hänen seurassaan yhtä aikaa joulu ja pääsiäinen.

Meidän on siis aika juhlia, ei vanhojen paheiden ja vääryyden hapattamina vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. UT2020

KIVELLE HÄN ISTAHTI

Matteuksen kertoman ylösnousemusevankeliumin paras ja hauskin kohta on minusta tietenkin tämä:

Herran enkeli tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.

Raskaita asioita on maailma pullollaan. Raskaita asioita ovat esimerkiksi myllynkivet, huokaukset, vaikeudet, taakat, velat, työt, kranaatinheittimet ja viimeisenä ja pahimpana hautakivi, joka on ristillä kuolleen Jumalan haudan suulla. Mutta niin vain jumalallinen keveys flippaa eli näpäyttää kiven vasemmalla pikkusormellaan pois, kun kolmannen päivän aurinko nousee.

Eikä tässä vielä kaikki.

Herran sanansaattaja ei vähin äänin hautaa kiveä jonnekin syvälle kompostiin tai rivien väliin, vaan istahtaa sille. Jumalan hyvyyden ja elämän voima tarttuu kuolemaan ja tekee siitä – puutarhapenkin, iloisena ja kirkkaana helähtävän ilosanoman eli euaggelionin kasvualustan. Se mikä on kuolleena ja mullanraskaana pudonnut ja haudattu maan uumeniin, herätetään sunnuntaiaamuna höyhenenkevyenä.

Kristinusko on realistinen usko. Se ei vähättele kärsimystä ja kuolemaa, syntiä ja syyllisyyttä, vaan tunnustaa ne tosiksi ja koviksi voimiksi. Mutta voivottelemaan ei jäädä, ei tuleen makaamaan. Synnin ja kuoleman ja Perkeleen sortovallat kutistuvat pikku hiirulaisiksi, kun Iso Kissa, elävä Jumala, ja hänen ainosyntyinen Poikansa astuvat pöydälle. Silloin kivet vierivät, kyynelet kuivataan, haavat sidotaan, taakat otetaan pois ja itse herra Kuolemasta tulee sievä pieni puutarhanpenkki, jonka päällä on hyvä istua, hyvä veisata Jeesuksesta.

ÄLKÄÄ TE PELÄTKÖ

Enkelin ensimmäiset sanat on painotettu. Hän sanoo kreikaksi: μὴ φοβεῖσθε ὑμεῖς. Sanajärjestys on kuin mestari Yodalla, ja suomennoskin sen mukainen: ”älkää te pelätkö”. Siis: Älkää pelätkö te. Hautaa vartioimaan käsketyt sotilaspoliisit makaavat taju kankaalla ja pelko takamuksessa jossain taka-alalla. Mutta Jumalan käsky Kristuksen seuraajille on: Te siellä! Pelko pois. Ei aihetta suruun, ei huoleen, eikä pelkoon.

Pääsiäinen ei ole mikään ilmatieteellinen tai maataloustuotannollinen lumien sulamisen juhla, universaalin yleisuskonnollinen vuodenaikaisriitti, missä juhlitaan rusakoiden kera kevään voittoa martahasta talvesta.

Pääsiäinen on nimenomaan Herran pääsiäinen, yhden tietyn kansan tietty juhla, joka alkaa viikon ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen, kun aamu sarastaa Jerusalemissa. Israel on päässyt pakoon Egyptistä. Herran seuraajat etsivät ristiinnaulittua Jeesus Nasaretilaista puutarhahaudasta, siitä tietystä, Arimatialaisen itselleen hankkimasta. Mutta hauta on tyhjä, Kristus on ylösnoussut, totisesti noussut.

Älkää siis te pelätkö, kaikki te Kristuksen seuraajat, pienet ja suuret. Teidän Vapahtajanne oli kuollut, mutta nyt hän elää. Sitä ovea, jonka hän on avannut, ei voi kukaan sulkea.

Jos et vielä tätä Kristusta tunne, kutsun sinua tutustumaan häneen ja lähtemään hänen perässään elämän tielle. Älä epäröi, äläkä torju häntä, joka tänäänkin tahtoo voittaa sinut omakseen ja lahjoittaa sinulle elämän ja autuuden.