Pahat piispat ja kirkollinen yhteys

Kirje donatolaiselle piispa Emeritukselle

Vuosina 405-411 Augustinus kirjoitti Afrikan Caesarean donatolaiselle piispa Emeritukselle kirjeen, jossa hän haluaa haastaa Emeritusta vastaamaan kärkeviin kysymyksiinsä ”Donatuksen joukkion” (pars Donati) kirkkoyhteisön kirkko-opillisista jännitteistä. Vaikka Augustinus vakuuttaa kirjeessä olevansa liikkeellä rauhanomaisin ja keskustelevin aikein, kirje on varsin poleeminen, ja se on osa Augustinuksen käymää suurta aggressiivista kampanjaa donatolaisiksi nimittämäänsä afrikkalaista kirkkoyhteisöä vastaan. Kirjeessä käsitellään langenneiden tai moraalisesti arveluttavien kirkon viranhaltijoiden vaikutusta kirkon pyhyyteen. Voiko pahojen pappien tai piispojen kanssa olla kirkollisessa yhteydessä (communio)? Kirjeessä mainittu donatolainen piispa, Optatus Timgadilainen, oli teloitettu vuonna 398 osallisuudesta Gildon (comes Africae) johtamaan kapinaan keisari Honoriusta vastaan. Optatus oli donatolaisille vakava mainehaitta, eikä keisarin hovissa varmasti katsottu 400-luvun alkaessa hyvällä donatolaisen piispan tukea keisarinvastaisessa liikehdinnässä.

Augustinus tapasi Emerituksen kasvokkain elämänsä aikana ainakin kahdesti: vuonna 411 Karthagon kokouksessa, jossa Emeritus oli yksi donatolaisen kirkon tärkeitä johtohahmoja, ja vuonna 418 Caesareassa, jonne Augustinus matkusti pitkän matkan Afrikan rannikkotietä. Tuossa tapaamisessa Augustinus haastoi vielä Emeritusta liittymään katolisen kirkon ykseyteen ja luopumaan hävitystä asiastaan. Lisäksi Augustinus piti Caesareassa entisessä donatolaiskirkossa saarnan. Sekä debatti Emerituksen kanssa että saarna ovat säilyneet Augustinuksen teoksissa (Gesta cum Emerito Donatistarum episcopo, Sermo ad Caesariensis ecclesiae plebem).

**

Kaivatulle ja rakkaalle veli Emeritukselle, Augustinuksen kirje.

1 Aina, kun kuulen, että joku terävä-älyinen ja hyvin koulutettu ihminen (en sano, että sielun pelastus on näistä ominaisuuksista kiinni!) esittää vastoin totuutta käsityksiään jostain hyvin yksinkertaisesta ongelmasta, olen yhtäältä ällistynyt ja toisaalta palavan innostunut tapaamaan tuommoisen ihmisen ja keskustelemaan hänen kanssaan. Jos tämä on mahdotonta, pyrin edes kirjeitse jakamaan ajatuksia, koska kirjeen voi lähettää pitkänkin matkan päähän, ja olen tietysti itsekin halukas kuulemaan tuollaisen henkilön ideoita. Olen ymmärtänyt, että sinä olet juuri tällainen ihminen ja kuullut surukseni myös, että olet irtaantunut ja eronnut katolisesta kirkosta, joka Pyhän Hengen profetian mukaan on levinnyt kaikkeen maailmaan.

En voi ymmärtää, miksi olet tehnyt näin.

Se tosin on varmaa, että suurelle osalle roomalaista maailmaa, puhumattakaan barbaarikansoista, joille apostoli Paavali myös katsoi olevansa velassa, ja jotka nykyään ovat kristillisen uskonsa nojalla kirkollisessa yhteydessä meihin, tämä teidän Donatuksen joukkionne on täysin tuntematon. Suurin osa maailmaa ei myöskään varmastikaan tiedä mitään siitä, milloin ja mistä syystä tuo skisma on oikein syntynyt.

Sinun on muuten pakko myöntää, että nuo mainitsemani koko maailman kristityt ovat syyttömiä niihin rikoksiin, joista te syytätte Afrikan kristittyjä, sillä muutenhan sinun täytyisi samalla myöntää, että myös te itse olette kaikki vastuussa ja likaantuneet niistä pahoista teoista, jotka teidän omassa joukossanne ovat teidän omien mustien lampaittenne (käyttääkseni tämmöistä lievää ilmausta) salassa tekemiä syntejä.

Ettehän tekään aja omasta yhteisöstänne ketään ulos ennen kuin tämä on syyllistynyt siihen tekoon, jonka nojalla hänet on ajettava ulos. Eikö ole niin, että jos joku teidän joukossanne ensin harrastaa syntiä jonkin aikaa salassa mutta paljastuu, ja todetaan syylliseksi, niin vasta silloin hänet tuomitaan ja ajetaan ulos? Minun kysymykseni on: likaannuitteko te hänen takiaan sinä aikana, kun hän harrasti vielä salassa syntejään? Vastaat: emme missään nimessä. Joten ei hän olisi teitä liannut missään vaiheessa – silloinkaan, kun hänen tekonsa olisivat jääneet ainaiseksi salaan. Kyllähän meille tulee usein ilmi, miten kuolleet ihmiset ovat tehneet syntiä, eikä siitä koidu vahinkoa niille kristityille, jotka heidän vielä eläessään olivat heihin seurakuntayhteydessä. Niinpä ihmettelen, miksi te olette repäisseet itsenne eroon lukemattomien itäisten seurakuntien yhteydestä holtittomassa ja epäpyhässä lahkolaisuudessanne. Idän seurakunnillahan ei ole eikä ole koskaan ollutkaan aavistustakaan siitä, mitä te väitätte ja kuvittelette Afrikassa tapahtuneen.

2 Kokonaan oma kysymyksensä on, ovatko nuo teidän tapahtumien kulkua koskevat syytöksenne tosia. Me olemme paljon pitävämmillä todisteilla osoittaneet, että ne ovat vääriä ja että teidän laatimanne syytökset osuvat itse asiassa paljon paremmin teidän omiin tuolloisiin viranhaltijoihinne. Mutta kuten sanoin, tämä on oma kysymyksensä, jota sietää tutkia ja pohtia, kun siihen tarjoutuu parempi tilaisuus.

Sillä välin pyydän, että teroitat tarkkaavaisen mielesi nyt miettimään tätä: kukaan ei voi likaantua tuntemattomien ihmisten tekemistä tuntemattomista synneistä. Tästä seuraa päivänselvästi, että te olette syyllistyneet epäpyhään skismaan, kun olette hankkiutuneet eroon kirkollisesta yhteydestä koko muun maailman kanssa, vaikka muualla ei tiedetä eikä ole koskaan tiedettykään mitään niistä kuvitelluista tai todellisista rikoksista, joista te syytätte meitä täällä Afrikassa.

Tosin enpä malta olla sanomatta, että julkijumalattomatkaan eivät kirkossa voi vahingoittaa hyviä kristittyjä, jos esimerkiksi keinot sulkea heidät ehtoollisyhteydestä puuttuvat tai jos on jokin pakottava syy säilyttää sopu tällaisten ihmisten kanssa. Profeetta Hesekielin kirjassakin merkitään ihmisiä merkillä otsaan ennen kuin tuho kohtaa luopioita ja nuo merkityt välttävät tuhon vahingoittumattomina (Hes. 9:4-6). Keitä muitakaan nämä merkityt ovat kuin niitä, joiden Hesekiel päivänselvästi sanoo huokaavan ja valittavan Jumalan kansan tekemien syntien ja iljettävyyksien takia, kun niitä tapahtuu heidän keskuudessaan. Kuka nyt huokaisi ja valittaisi sellaista, josta ei mitään tiedä? Samasta syystä myös apostoli Paavali sietää valeveljiä. Eihän hän kuvaa mitään tuntemattomia ihmisiä kirjoittaessaan: ”he ovat kiinnostuneita vain omasta edustaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiasta” (Fil. 2:21). Näin hän selvästi paljastaa noiden veljien olevan yhteydessä hänen kanssaan. Ja eikö ole ilmeistä, että ne kristityt, jotka aikanaan uhrasivat epäjumalille ja luovuttivat mieluummin pois pyhiä kirjoituksia kuin luopuivat hengestään, ovat juuri noita, jotka ”ovat kiinnostuneita vain omasta edustaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiasta”?

3 Jätän nyt mainitsematta monia raamatunkohtia, jotta tästä kirjeestä ei tulisi tarpeettoman pitkä ja annan sinun lahjakkaana miehenä tutkia ja harkita niitä omatoimisestikin. Pyydän, että katsot vain näitä kahta jo itsessään riittävää kohtaa. Jumalan yhden kansan joukossa suuri jumalattomien joukko ei muuttanut kaltaisekseen niitä profeettoja, ”jotka nuhtelivat heitä” (Neh. 9:26). Samoin valeveljien valtava joukkio ei tehnyt apostoli Paavalista omaa itsekästä etuaan ajavaa ihmistä, joka ei välittäisi Jeesuksen Kristuksen asiasta, vaikka tämä oli heidän kanssaan samassa kirkossa. Tästä seuraa selvästi, että yksikään paha ihminen ei tee samanlaista toisesta, jonka kanssa astuu alttarille – siinäkään tapauksessa, että pahan ihmisen pahuus on julkista. Riittää, että ei hyväksy tuota pahuutta ja pysyy hyvän omantunnon säilyttäen erossa tuosta ihmisestä niin, että hylkää tämän tekemät huonot ratkaisut.

On siis aivan selvää, että avunantaminen varkaalle tarkoittaa sitä, että ihminen osallistuu itse varkauteen tai hyväksyy mielessään hänen rikoksensa hyvänä asiana. Sanon tämän, jotta saisimme rajattua pois lukemattomat turhat kysymykset sellaisista ratkaisuista, joilla ei ole mitään tekemistä avunannon logiikan kanssa.

4 Jos taas ette voi näin ajatella, silloin teistä tulee samanlaisia kuin teidän yhteisössänne vaikuttanut Optatus [Timgadilainen], jonka teot hyvin tiesitte. Luoja paratkoon, että näin olisi Emerituksen ja monien muiden sellaisten ihmisten laita, joita teidän joukossanne on ja joista olen varma, että te ette ole tuon miehen tekojen kannalla ollenkaan. Emme mekään syytä teitä mistään muusta kuin skisman rikoksesta, vaikka olettekin tehneet siitä jo sinnikkään uppiniskaisuutenne tähden harhaopin. Jotta tietäisit, kuinka vakavasta rikkeestä on Jumalan tuomioistuimen edessä kysymys, niin lue Raamattua. Enkä epäilekään, että et olisi tätä kohtaa lukenut. Tiedät kertomuksen Datanista ja Abiramista (4. Moos. 16:12-35). Maa aukesi heidän altaan ja nielaisi heidät ja koko heihin liittyneen joukkonsa, ja heidän keskellään syttynyt tuli poltti heidät kaikki poroksi. Herra Jumala alleviivasi Datanin ja Abiramin tapausta ja tahtoi antaa varoittavan esimerkin välittömän rangaistuksen kautta. Näin hän osoitti, että vaikka hän nyt valtavan kärsivällisesti sietää samanlaisia ihmisiä kuin he, viimeiselle tuomiolle on pantu odottamaan kovia seuraamuksia.

Nythän en aio ollenkaan arvostella teidän logiikkaanne, jos olette noudattaneet sitä silloin, kun Optatuksen kerrotaan raivonneen mielenvikaisen vallanhimonsa ajamana ja kun hänen päälleen kasautuivat syytöksiksi koko Afrikan kristittyjen itku ja voihke, mukaan lukien sinun kyyneleesi – jos siis nyt olet sellainen ihminen, jollaiseksi maineesi sinut kuvaa; Jumala tietää, että uskon ja tahdon näin asian olevan. Niin, en siis arvostele teitä, jos tuolloin ette halunneet erottaa häntä kirkosta, jotta hän ei olisi vienyt erotessaan mukanaan monia muitakin ja näin silponut teidän yhteisöänne raivohullun skisman takia. Ja juuri tämä on se seikka, joka luetaan teidän viaksenne Jumalan tuomiolla, veli Emeritus! Tehän tajusitte kuinka suuri virhe olisi hajottaa donatolaisten laumaa ja katsoitte paremmaksi sietää Optatusta osana kirkollista yhteyttänne kuin sallia skismaa. Ja parastaikaa te jatkatte juuri tuossa virheessä elämistä, kun siedätte Kristuksen kirkon hajaannusta omien edeltäjienne tekemien ratkaisujen tähden.

5 Alat ehkä nyt vastausten puutteessa kokea kiusausta alkaa puolustaa Optatusta. Veli, älä tee sitä, älä ihmeessä. Se ei sovi sinulle. Ja jos ylipäätään kenellekään sopii puolustella pahojen ihmisten tekoja, niin ainakaan ei Emerituksen sovi alkaa puolustella Optatusta. Ehkä sitten ajattelet, ettei ole sinun asiasi myöskään ruveta syyttämään Optatusta. Olkoon niin! Mitä jos valitsisit tällaisen keskitien: ”Jokaisen on kannettava oma kuormansa” (Gal. 6:5). ”Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa?” (Room. 14:4).

Koko Afrikka ja itse asiassa koko maailma, minne ikinä Gildon maine levisi kulovalkean tavoin, on antanut todistajanlausuntonsa häntä vastaan, ja samasta yhteydestä tunnettiin myös Optatus. Silti te ette ole koskaan rohjenneet sanoa mitään kriittistä Optatuksesta, kun ette muka halua antaa vieraista ihmisistä äkkinäisiä tuomioita. Silti meidän pitäisi kyetä vain teidän lausuntojenne pohjalta antamaan meille vieraista entisaikojen ihmisistä äkkinäiset tuomiot. Eikö siinä ole jo aivan riittävästi, että te esitätte noita syytöksiä teille vieraista ihmisistä, kun haluatte kaiken lisäksi, että me vielä lausuisimme meille vieraista ihmisistä tuomionkin? Ethän sinä Optatusta puolusta, siinäkään tapauksessa, että häntä perusteettoman kaunan takia syytettäisiin, vaan itseäsi, kun sanot: ”Minä en yhtään tiedä, millainen mies hän oli.” Vieläkin suuremmalla syyllä itäisen maailman seurakunnat ovat täysin tietämättömiä siitä, millaisia ihmisiä täällä Afrikan takamailla on elänyt, ja silti sinä syytät heitä. Sitten sinä olet tuon räävittömän lahkosi takia sanoutunut irti noista seurakunnista, joiden nimet ovat sinulle kyllä tuttuja lukemistasi kirjoituksista.

Oletetaan, että teidän kohutun ja karmaisevasta maineestaan tunnetun Timgadin piispanne luonne oli jäänyt aivan kätköön hänen senaikuiselta kollegaltaan vaikka Sitifiksessä – en edes ajattele tässä Caesareaa! Miten siinä tapauksessa kuvittelet, että Korintin, Efesoksen, Kolossan, Filipin, Thessalonikan, Antiokian, Pontoksen, Galatian, Kappadokian seurakunta, tai mikään muukaan niistä seurakunnista, joita apostolit olivat Kristuksessa perustaneet, olisi voinut tietää mitään Afrikan ”luopioista”? Ja kun siellä ei kerran voitu näistä tietää, miten te olette kyenneet tuomitsemaan nuo seurakunnat eroon kirkollisesta yhteydestä kanssanne? Ja niin vain on, että te ette ole heihin yhteydessä, ja väitätte että nuo seurakunnat eivät ole kristittyjen seurakuntia ja kastatte heitä uudestaan.

Mitä minun pitää oikein sanoa? Miten esittäisin kritiikkini? Pitääkö tässä ruveta ihan huutamaan? Jos kerran kirjoitan tässä älykkäälle ihmiselle, varmasti saat jo tästä käsityksen siitä, kuinka kitkerää ärtymykseni on. Tajuat varmaan, mitä kaikkea voisin vielä sanoa, jos haluaisin.

6 Vai liekö käynyt niin, että sinun donatolaiset esi-isäsi pitivät keskenään konsiilia, jossa tuomitsivat koko kristillisen maailman eroon kirkosta – lukuunottamatta itseään. Tähänkö on nyt päädytty asioiden arvioinnissa, että sillä Maximianuksen porukan konsiililla, joka lahkoutui teidän lahkostanne, ei ole teidän mielestänne mitään arvoa, kun se on teihin verrattuna niin mitättömän pieni? Sitä vastoin teidän omat konsiilinne ovat hyvinkin kyvykkäitä lausumaan tuomioita kaikista maailman kansoista, jotka ovat Kristuksen perintöä ja maan ääriin ulottuvia omistuksia (Ps. 2:8)? Mietin tässä, että jos löytyisi joku miekkonen, jonka naama ei punottaisi häpeästä tällaisia väittäessään, että olisiko hänellä kehossaan verta ollenkaan.

Pyydän todella, että vastaat minulle tähän kirjeeseen. Olen kuullut ihmisiltä, joihin voin luottaa, että jos sinulle kirjoittaa kirjeen, saa varmasti vastauksen. Olen kyllä jo aiemmin lähettänyt sinulle yhden kirjeen, enkä tiedä tuliko se perille, vai lähetitkö siihen jo vastauksen, joka vuorostaan on jäänyt matkalle. Nyt taas pyydän, että et aikaile vastata, mitä näistä asioista ajattelet. En halua, että eksyt muihin kysymyksiin. Loogisin tapa edetä on käsitellä nyt pääasiaa: miksi koko skisma on syntynyt.

7 Kun maallisen hallinnon edustajat ahdistelevat skismaatikkoja, he perustelevat toimintaansa tällä apostolin antamalla säännöllä: ”Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.” (Room. 13:2–4).

Koko ongelma pelkistyy näihin kysymyksiin: onko skismassa jotain väärää? ja jos on, oletteko vai ettekö ole syyllistyneet skismaan? Vastustatteko esivaltaa oikeiden tekojen takia ettekä väärien tekojen takia, josta tietysti koituu teille rangaistus? Herramme Jeesus oli kaukonäköinen, eikä tyytynyt vain sanomaan: “Autuaita ovat ne, joita vainotaan”, vaan hän tarkensi: ”vanhurskauden tähden”. Jos nyt siis tuo teidän lahkolaisuutenne, johon olette ryhtyneet ja jossa yhä vain roikutte, on ”vanhurskautta”, niin haluaisin yllä esittämieni asioiden pohjalta tietää yhden jutun. Eikö muka ole väärin tuomita tuosta noin vain eroon kirkosta koko kristikunta, joko siksi, että muut kirkot eivät ole koskaan kuulleetkaan teidän kuulemianne juttuja, tai siksi, että ne eivät ole saaneet riittävästi todisteita asioista, jotka te olette nielleet purematta ja sitten ruvenneet vailla kunnollisia dokumentteja esittämään niistä syytöksiänne? Tältä pohjalta olette sitten halunneet ruveta kastamaan uudelleen kokonaisia Herramme Jeesuksen seurakuntia, jotka on perustettu jo silloin, kun hän vielä itse oli ruumiillisesti läsnä täällä maan päällä; siis hänen omien apostoliensa opetuksen ja vaivannäön ansiosta syntyneitä kirkkoja. Samaan aikaan te annatte itsellenne luvan sulkea silmät omien surkeiden afrikkalaisten kollegoittenne touhuilta, vaikka he ovat eläneet ja jakaneet sakramentteja samaan aikaan teidän kanssanne, tai jopa niin, että te olette tienneet kaiken heidän teoistaan, mutta olette päättäneet niitä sietää, jotta Donatuksen puolue ei vain joutuisi jakaantumisen tielle. Sitten te kuitenkin väitätte, että nuo maan äärissä olevat seurakunnat eivät saa olla tietämättömiä asioista, joita te tiedätte tai luulette tai olette kuulleet tai keksineet omasta päästänne afrikkalaisista kristityistä! Kuinka kiero sitä voikaan olla, jos pitää samaan aikaan kaksin käsin kiinni omasta kavaluudestaan ja samaan aikaan syyttää viranomaisia liiallisesta kovuudesta.

8 ”Mutta kristityt eivät saa vainota edes pahoja ihmisiä!” Olkoon sitten niin. Mutta ei kai tällaista vastaväitettä voi lingota omia tehtäviään hoitavien viranomaisten silmille? Vai pitäisikö apostoli Paavalikin panna kokonaan viralta? Eikö teidän raamatuissanne ole noita jakeita, joita yllä äsken lainasin?

”Mutta ei semmoisten kanssa voi olla sitten kirkollisessa yhteydessä”, sinä vänkäät. Mitä ihmettä! Tekö muka ette olleet kirkollisessa yhteydessä Flavianukseen, joka ammoin toimi Afrikan vicariuksena ja kuului teidän yhteisöönne, vaikka hän maallisten lakien nojalla teloitutti tutkimiaan rikollisia.

”Mutta te usutatte Rooman keisareita meitä vastaan”, sinä iniset. Päinvastoin! Te itse usutatte heidät vastaanne, koska kehtaatte silpoa skismallanne sitä kirkkoa, jonka jäseniä heistä on alkanut tulla ja uppiniskaisesti uskallatte uudestikastaa. Kristuksestahan sanotaan näin: “Kaikki kuninkaat tulevat häntä kumartamaan.” (vrt. Ps. 72:11).

No, meikäläiset ovat pyytäneet vastuullisten viranomaisten suojelua teidän laitonta väkivaltaanne ja omankädenoikeuttanne vastaan. Sellaisesta tekin itkisitte ja voivottelisitte, jos ette sattuisi itse olemaan sen harjoittajia. Meidän väkemme ei ole siis teitä vainonnut, vaan turvautunut vain itsepuolustukseen, samalla tavalla kuin apostoli Paavali toimi niitä juutalaisia vastaan, jotka juonittelivat hänen henkensä menoksi. Tuolloin Rooman valtakunta ei vielä ollut edes kristillinen, mutta Paavali anoi silti itselleen aseistettujen vartijoiden suojaa. (Ks. Apt. 23:12–24).
Mitä tulee keisareihin: kun he ovat joissain tilanteissa saaneet tietää teidän rikollisesta skismastanne, he ovat tehneet niin kuin ovat tahtoneet, omien kiinnostustensa ja oman auktoriteettinsa nojalla ja ryhtyneet teihin kohdistuviin toimiin. Eiväthän he kanna miekkaa turhaan. He ovat Jumalan palvelijoita ja panevat täytäntöön väärintekijöille kuuluvan rangaistuksen.

Jos nyt sitten jotkut meikäläiset ovat tässä sortuneet epäkristillisen kohtuuttomiin toimiin, se on tietysti minusta epämiellyttävää. Mutta en minä sen takia eroa katolisesta kirkosta, vaikka en voikaan ennen viimeisen päivän puinteja erottaa toisistaan jyviä ja akanoita. Samaan tapaan tekään ette hylänneet Donatuksen joukkiota Optatuksen takia, kun ette kehdanneet erottaa häntä kirkosta.

9 ”Mutta miksi haluatte liittää meidät teidän joukkoonne, jos me kerran olemme noin roistomaisia ihmisiä!” Siksi, että olette vielä elossa ja teidät voi saada raiteilleen, jos vain haluatte. Kun liitytte meihin, eli Jumalan kirkkoon, Kristuksen perintöön ja maan ääriin ulottuvaan omistukseen, silloin pääsette takaisin ruotuun, niin että saatte elämänne jälleen rungosta. Apostoli sanoo irti taitetuista oksista näin: ”Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.” (Room. 11:23). Muuttukaa siis siltä osin kuin olette ruvenneet skismaan, vaikka sakramentit, joita olette käyttäneet, ovatkin samat kuin kaikkialla muualla, ja yhtä pyhät. Siksi haluamme teidän muuttuvan niin, että luovutte totuuden vääntelystä ja niin teidän leikattu oksanne liitetään uudestaan runkoon. Sen sijaan sakramentit, joita te ette ole muuttaneet, me hyväksymme sellaisinaan. Vaikka haluammekin panna kuntoon teidän pahuutenne, emme halua häpäistä emmekä tehdä vahinkoa Kristuksen mysteerioille, joita teidän pahuutenne ei ole kyennyt turmelemaan.

Eipä Saulkaan kyennyt turmelemaan saamaansa voitelua. Tuolle voitelulle kuningas Daavid, hurskas Jumalan palvelija, tuotti sitten vuorostaan niin paljon kunniaa. Tämän vuoksi me emme halua kastaa teitä uudelleen, kun haluamme liittää teidät takaisin runkoon. Me päinvastoin hyväksymme poisleikatun oksan muodon, jos sitä ei ole muutettu joksikin muuksi, vaikka se ei juuresta irrotettuna voi edes ehjänä tuottaa hedelmää.

Oma kysymyksensä on kysymys ”vainoista”, joita väitätte meikäläisten kaikessa lempeydessään ja helläkätisyydessään harjoittavan teitä kohtaan, vaikka todellisuudessa teikäläiset ovat laittomasti ja omankädenoikeuteen turvautuen tehneet paljon pahempia asioita. Ja edelleen, oma kysymyksensä on kysymys kasteesta: mehän emme vaadi tietää, missä se on toimitettu vaan haluamme kysyä, missä siitä on hyötyä. Kastehan on sama kaste kaikkialla, mutta kasteen vastaanottaja ei ole sama ihminen joka paikassa. Niinpä meitä etoo skismassa olevien ihmisten omahyväinen jumalattomuus, kun taas Kristuksen kastetta me kunnioitamme aivan kaikkialla. Jos sotilaskarkurit pihistävät mukaansa keisarin viirit, merkit palaavat tietysti takaisin yhtä hyvinä, jos niihin ei ole kajottu, kun karkurit saavat tuomittuina rangaistuksia tai armahdettuina ojennusta. Mitä tahansa tässä asiassa onkin vielä muuta tutkittavaa, se on oma kysymyksensä. Kaikessa tulee vain toimia niin kuin Jumalan kirkko toimii.

10 Kyse onkin vain siitä, onko Jumalan kirkko teidän vai meidän kirkkomme. Siksi onkin selvitettävä pääasia: miksi te olette ryhtyneet skismaan.

Jos et vastaa minulle tähän kirjeeseen, ajattelen, että silloin minulla on uskoakseni tämä juttu melko lailla valmis Jumalan edessä, sillä itse olen lähettänyt rauhanomaisen kirjeen ihmiselle, joka on kuulemma skismastaan huolimatta hyvä ja pitkälle koulutettu mies. Pidä kuitenkin huoli mitä vastaat Hänelle, jonka pitkämielisyys ansaitsee nyt kiitoksemme, mutta jonka tuomiota on viimeisenä päivänä pelättävä. Mutta jos vastaat kirjeeseeni yhtä suurella antaumuksella kuin näet minun kirjoittaneen sinulle, toivon Jumalan armon vaikuttavan niin, että rakkaus rauhaan ja järjenmukainen totuus tekevät tyhjäksi ne virheet, jotka ovat saattaneet meidät erillemme.
Pidä mielessäsi, että en puhunut mitään rogatisteista, jotka kuulemma nimittävät teitä firmisteiksi, vähän niin kuin te sanotte meitä makaristeiksi. En sanonut sanaakaan myöskään teikäläisestä Rusiccan piispasta. Hänhän teki juuri samaisen Firmuksen kanssa sopimuksen saadakseen omilleen syytesuojan, kun hänelle avattiin siellä kaikki portit ja katoliset kristityt pantiin matalaksi, ynnä monia samanlaisia lukemattomia juttuja. Älä sinäkään siis lähde kliseisesti paisuttelemaan kaiken maailman ihmisten tekemiä huhuttuja tai varmaksi tiedettyjä tekoja. Näethän, mistä kaikista tapauksista minä olen pysynyt hiljaa, jotta voitaisiin käsitellä skisman alkua, sillä se on koko tämän jutun ydin.

Herra Jumala puhaltakoon sinuun rauhanomaisia ajatuksia, kaivattu ja rakas veljeni. Aamen.

ep. 87 (CSEL 34,2,397–406)