”Hyvää joulua!” tv: Luukas perh.

Luuk 2:1-20

JOULUN KESTOHITTI

Mitenkähän evankelista Luukas on viettänyt joulua?

Ehkä hän on tehnyt kuten minä ja istahtanut sohvalle, keittänyt ison mukillisen minttukaakaota, hyräillyt vähän joululauluja, katsellut hämärtyvää talvi-iltaa ja jouluseimeä kirjahyllyn päällä. Sitten hän on ottanut palan papyrusarkkia ja styluksen eli sellaisen antiikinaikaisen mustekynän ja alkanut kirjoittaa tekstiä miettien, että, kuulkaas enot, tästä jutusta tulee nyt joulun kestohitti,

Rakkaat ystävät, edes jouluna ei voi tämän enempää saarnatuolista suoltaa tämmöistä puppua. Kaunis ja koskettava Luukkaan teksti, jonka jälleen tänä jouluna iloisena kuulet, ei tietenkään Luukaan evankeliumissa ole mikään jouluevankeliumi eikä sen kirjoittaja koskaan viettänyt joulua. Puppukuvitelmani oli kouluesimerkki anakronismista eli aikaväännöksestä. Kun lääkäri Luukas kirjoitti tänään kuullut sanat, hän ei tiennyt mitään joululauluista, minttukaakaosta, joululahjoista, joulukuusista eikä edes Pohjolan talvesta ja sen hyppivistä tonttu-ukoista. Epäilenpä, että Luukas olisi millään tavalla suunnitellut kirjoittavansa jouluevankeliumia, eihän hän tuntenut edes koko sanaa.

Mutta teksti on kyllä tosi hieno, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Väitän, että omaa joulupäiväämme auttaa, jos käärimme ja kuorimme hetkeksi kaiken jouluisen pois Luukkaan evankeliumista ja yritämme pinnistellen tihrustaa, siihen, mitä Luukas todella oikeasti sanoo. Se vaatii ainakin hetkeksi sitä, että koitamme tietoisesti unohtaa kaikki liikuttavat alakoulun joulukuvaelmat, kimaltavat joulukortit ja Franz Gruberin joululaulut. Kuunnellaan hetken, mitä kertoo Luukkaan evankeliumin toinen luku, joka ei alun perin ollut mikään jouluevankeliumi.

RUUSU IISAIN JUUREN

Yksi Luukkaan kertomuksen keskeinen tieto on Marian pojan syntymäpaikka. Kaikkihan tiesivät, että aikuisena Jeesus oli kotoisin pohjoisesta, partajussien Galileasta, Nasaretista, josta oli sananlaskukin: Nasaretista nyt ei tule koskaan mitään hyvää. Kaikki tiesivät myös sen, ettei Messias eli Kristus tule Nasaretista, vaan muualta, eräästä toisesta kylästä, nimittäin Betlehemistä. Näin tiesivät Jeesuksen ajan juutalaiset eksegeetit, kun Herodes kyselee heiltä uskontoasioista. He lainaavat profeettaa Miikaa:

Missä messiaan oli määrä syntyä?

»Juudean Betlehemissä», he vastasivat, »sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

– Sinä, Juudan Betlehem,

et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,

sillä sinusta lähtee hallitsija,

joka on kaitseva kansaani Israelia.»

(Matt. 2:5-6)

Ja kun muistelet vielä lisää Vanhaa testamenttia, hoksaat tietysti nopeasti, mikä se Betlehem oli. Kertoohan sen Luukaskin: Betlehem oli suuren kuningas Daavidin oma kotikaupunki, josta hän oli noussut kansan hallitsijaksi.

Herra sanoi Samuelille: »Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.

Näin Luukas siis muistuttaa kaikkia lukijoitaan siitä, kuka Marian kohta syntyvä vauva on. Hän on Iisain juurivesa, ”ruusu Iisain juuren”. Hän on Daavidin Poika. Hän syntyy Betlehemissä kuten esi-isänsä. Hän on kuningas.

Kun kuulet Luukkaan sanoja, kuulet niissä, kuka on sinun kuninkaasi. Meillä ei ole keisaria eikä muita putineita, vaan kristityllä on yksi ainoa Herra ja Kuningas. Hän on profeettojen lupaama voideltu, elävän Jumalan ainosyntyinen Poika!

HELMASSA ÄITINSÄ

Toinen erikoinen ja hieno asia, minkä Luukas haluaa kertoa, on se, miten piilossa ja poissa julkisuudesta, kätkössä ja alhaalla Jeesuksen syntymä tapahtuu. Messias on suurempi kuin koko maailman keisari Augustus. Silti Jeesus syntyy matkalla, verotusluettelointireissulla, hotlat ja motlat on kaikki buukattu ja airbnbssä löytyy enää se kaikkein surkein luukku, kirjaimellisesti läävä. UT2020 kertoo suomeksi ja ilman kimalletta ja tiukuja näin:

Maria synnytti eläinten suojassa pojan, esikoisensa. Hän kapaloi vauvan kankaaseen ja laski tämän lepäämään kaukaloon eläinten heinille, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Luukkaalle on ihan tyypillistä kertoa suuren Jumalan teoista näin, että maailman aluskasvillisuudessa, katseilta piilossa, Jumalan suuret suunnitelmat itävät ja kasvavat ja tulevat toteen. Niin syntyy myös hänen Poikansa tähän maailmaan, kun mahtavat ovat muualla, suurissa saleissaan.

Onhan kuva nuoresta äidistä, joka synnyttää ensimmäisen lapsensa, hyvin koskettava. Jokainen tuore äiti tietää, miltä tuntuu kääriä vauvansa ensimmäisiä kertoja pieniin vaatteisiin ja heijata sylissään pikku poijuttansa. Ihmisten tavalla ihmisten maailmaan, oman äitinsä syliin on syntynyt myös meidän Vapahtajamme, jota nimitämme joulun aikaan Jeesus-lapseksi.

Ennen kaikkea Luukkaan sanat kuivien heinien päälle lasketusta vauvasta kertovat sinulle, miten Jumalan silmäterä on alhaalla, katseilta piilossa, siinä mitä ei huomata. Jos olet elämässäsi juuri tänä jouluna ulkona, pihalla kaikesta hienosta, kivussa, surussa, sinun pitää erityisesti huomata tämä jouluevankeliumin kohta. Anna eläinten ruokintakaukalossa olevan lapsen kietoa pienet sormensa sormesi ympärille. Hän suojelee sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä.

ENKELIT ENSIN

Koska Daavid oli paimen, kaikkia Israelin kuninkaita ajateltiin paimenina. Samoin Betlehemistä ennustava profeetta Miika käyttää paimenkuvia. Senpä takia Luukaskin siirtää katseemme Betlehemin paimeniin, jotka ovat yövuorossa ja ulkotöissä. Paimenet eivät ole mitään tyhmiä maalaisjannuja, vaan he ovat lukeneet intertestamentaarista historiankirjoitusta. He nimittäin tietävät vaikkapa jo 2. makkabilaiskirjan perusteella, että jos taivaalla alkaa näkyä enkeleitä ja enkeleitä tulivaunuissaan, sotavarusteissa, täyspakkauksissa, silloin ei hyvä heilu. Paimenet säikähtävät, sillä enkelien ja taivaan sotajoukkojen näkeminen eli epifania ei tiedä ihmispoloille hyvää vaan kamalia aikoja, vaaraa, sairauksia, kuolemaa, vihollisen tunkeutumista maahan.

Mutta nytpä enkeli ei ilmoitakaan makkabilaisaikojen huonoja uutisia vaan jotain aivan muuta.

Juuri sen takia enkelin ensimmäiset sanat yön miehille ovat: Älkää pelätkö! Tällä kertaa ei tulta ja tulikiviä! Huonojen uutisten sijaan onkin hyviä!

Kun kuulet Luukkaan sanat lohduttavista sotaenkeleistä, paina ne tarkkaan mieleesi. Ne kertovat sinulle tänään, sodan ja kulkutautien, pelon ja väsymyksen ja murheen maailmassa toisen maailman ruhtinaiden äänellä, että sinulle on syntynyt Vapahtaja, joka on Kuningas, Herra.

Älä kuvittele tai uskottele, että Jumala on hylännyt sinut. Älä luule, että Jumala ei enää sinua muista. Älä usko, kun sinulle sanotaan: Täällä täytyy pärjätä omillaan. Omillasi et ole tänne tullut, etkä omillasi täältä lähde. Olet hyvän Jumalan omaisuutta ja hän pitää sinusta huolen.

Sinun syliisi ja sydämeesi on laskettu Kuningas, Jeesus-lapsi, eikä häntä haittaa, vaikka peti olisi kuinka likainen, pistävä tai tyhjä.

Olemme yrittäneet siristää silmiämme ja lukea Luukkaan jouluevankeliumia niin kuin se ei olisi jouluevankeliumi. Ei tosin haittaa mitään, vaikka emme onnistuisikaan siinä enää. Ei joulu ole mitenkään aidompi ja raamatullisempi, vaikka en rakastaisikaan joulukoristeita, Franz Gruberia, sinistä talviyötä. Ja kukapa tietää, ehkä Luukas sittenkin osasi vanhoilla päivillään jo pari joululaulua.

Jos osasi, niissä aivan varmasti laulettiin

Ruususta Iisain juuren

helmassa äitinsä armahan,

kun enkelit ensin

paimenille lauloi:

Olkoon kunnia Jumalalle

maassa rauha myös ihmisille.