Hyvä puhetaito ei tunne kotimaata

Puhetaidon avulla voi kietoa ihmiset totuuteen tai valheeseen. Kenellä on siis otsaa väittää, että totuuden puolustajan pitäisi kohdata valheet aseettomana ja katsella tyhmänä, kun valheitaan kaupittelevat tietävät keinot tehdä kuulijoistaan heti alkuun vastaanottavaisia, kiinnostuneita tai myötämielisiä asialleen? Valehtelijatko puhuisivat iskevästi, selkeästi ja vakuuttavasti, kun totuuden puhujien jutut olisivat kyllästyttäviä, käsittämättömiä ja epäuskottavan oloisia? Hekö saisivat rauhassa ottaa erävoittoja totuudesta pettävin johtopäätöksin, niin että valheet näyttäisivät vakuuttavilta, sillä aikaa kun totuuden puolustajat eivät kykenisi noita virheitä kumoamaan saati ajamaan totuuden asiaa? Valehtelijatko liikuttaisivat kuulijoiden sydäntä ja herkistäisivät heidät uskomaan virheitään synnyttäen sanoillaan pelkoa, murhetta, hilpeyttä ja päättäväisyyttä, sillä aikaa kun totuuden puolesta nuokuttaisiin jähmeästi ja jäykistellen? Tosi typerä olisi se, joka tällaista pitäisi viisautena.

Hyvä puhetaito ei tunne kotimaata, ja sitä voi hyvin käyttää niin väärien kuin oikeiden asioiden ajamiseen. Miksi siis eivät hyvät kristityt ota sitä osaksi sivistystään ja taistele sen avulla totuuden puolesta, jos pahat jo käyttävät puhetaitoa tyhjiin ja kelvottomiin tarkoitusperiinsä jumalattomuuden ja vääryyden edistämiseksi?

de doctrina christiana 4, 3