Enkelit portailla

1. Moos. 28:10–17

Jaakobin portaat

On paljon Vanhan testamentin kertomuksia, jotka ovat kuin ikoneita, ikkunoita ja kuvia tästä maailmasta toiseen maailmaan, synnin ja sairauden elämästä katoamattomaan ja näkymättömään todellisuuteen, sinne missä Jumala ja hänen suuret palvelijansa ovat.

Yksi tällaisista ikoneista on mikkelinpäivän Vanhan testamentin teksti Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Se kertoo Jaakobista, joka on pakomatkalla kauas itään, Mesopotamiaan, pois perheensä ja läheistensä luota, niiden luota, jotka hän on pettänyt.

Monet Vanhan testamentin ikoninkaltaisista kertomuksista tapahtuvat yöllä. Abraham näkee yöllä halvaannuttavaa, kauhistuttavaa unta. Jaakob taistelee toisessa kertomuksessa koko yön oudon olennon kanssa niin kauan, että aamu sarastaa. Tuhon enkeli kulkee Egyptin yössä surmaamassa esikoisia. Yö on pimeyden ja liikkumattomuuden, unen ja pelon aikaa. Ja silti juuri yöllä Jumala toimii ja puhuu. Niin hän tekee nytkin, kun Jaakob nukkuu levottomasti ja peloissaan Beerseban ja Harranin välillä.

Mitä katsomme tuossa yöllisessä kuvassa?

Jaakob valitsee erään paikan, ja laskee päänsä kivelle, ja nukahtaa. Jaakob ehkä luulee, että paikka on sattumanvarainen, yksi paikka muiden joukossa, mutta niin ei ole, kuten kertomuksesta sitten käy ilmi. Sitten uni alkaa:

Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.

Jaakob ei unessa näe hataria, puisia tikkaita, niin kuin lastenlorussa hoetaan: aabeecee kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen. Paremminkin Jaakobin vierestä nousevat huikeat, majesteettiset portaat, jotka joku on yössä rakentanut juuri tuon yhden, väsyneen matkustajan vierestä korkealle, ylös, sinne missä Korkein istuu valtaistuimellaan ja kaikki hänen palvelijansa lankeavat hänen eteensä kasvoilleen. Portaat ovat korkeimman palatsin portaat, Jumalan asuinsijan ja taivaan portin suuret portaat. Portailla on vilkas liikenne. Vain yhden jakeen, muutaman sanan mittainen kuvaus väräyttää sydämen ja mielen kiihtyneeseen liikkeeseen. Jaakobin unessa portailla kulkee, ehkä juoksee, kuhisten, asioillaan, suuri joukko enkeleitä, Jumalan väkeviä palvelijoita, joita on valveilla vaikea nähdä, vaikka heidän kosketuksensa tuntisi.

Kaikki Genesiksen lukijat ovat kautta aikojen kysyneet nyt seuraavaksi:

Miksi enkelit kulkevat ylös ja alas? Mihin enkelit ovat menossa? Miksi he liikkuvat? Mistä he ovat tulossa ja minne menossa?

Kaksi monista selityksistä puhuttelee ja koskettaa erityisesti.

Ensimmäinen selitys on tämä:
Kun Jaakob on hädissään matkalla, pakomatkalla, Jumala on määrännyt hänen suojakseen enkeleitä. Mutta enkeleitä on erilaisia. Jotkut enkelit pitävät meistä huolta, kun olemme Jumalan oman maan rajojen sisällä. Niin kauan kuin olemme Israelissa, Jumalan luvatussa maassa, nämä enkelit kulkevat takanamme ja suojaavat meitä. Mitä tapahtuu, kun astumme rajan yli, toiselle puolen, sellaiseen maastoon ja maailmaan, joka ei ole luvattua maata, Jumalan omaa maata? Loppuuko silloin turva ja huolenpito. Eipä lopukaan! Silloin Jumala laittaa asialle erilaiset, toisenlaiset enkelit, sellaiset vartijat, jotka osaavat pitää huolta meistä myös vieraassa maassa, vaarojen matkalla. Tässä selityksessä näemme siis Jaakobin unessa vahdinvaihdon: ne enkelit, jotka osaavat pitää huolta Jaakobista pyhällä maalla, palaavat portaita pitkin taivaaseen, ja tilalle tulee enkelikaarti, joka osaa pitää Jaakobista huolta vieraalla maalla, kaukana, rajojen ulkopuolella. Selityksen ydin on: Luuletko, että Jumala lakkaisi pitämästä sinusta huolta, kun moni tai kaikki asiat elämässäsi muuttuvat? Eipä lakkaa! Hän taitaa ja tietää keinot ja enkelit, joilla voi kantaa sinua minne menetkin.

Toinen selitys on tällainen:
Vanhan perimätiedon mukaan Jumalan valtaistuin ei ollut mikään skandinaavisen huonekaluarkkitehtuurin minimalistinen tuotos vaan runsaasti koristeltu, mahtava ja ylenpalttinen istuin, jossa oli kuvia, reliefejä. Vain kaikkein arvokkain, kaikkein kallein, kaikkein lähimpänä Jumalaa oleva soveltui koristeeksi ja kuvaksi tuohon valtaistuimeen. Siksi valtaistuimeen oli aikojen alusta muovattu myös yhdet kasvot, Jumalan valitseman lupauksen kantajan kasvot, sen ihmisen kasvot, jonka Jumala, Korkein, tulisi kerran valitsemaan silmäteräkseen, lapsekseen, pojakseen, koko perintönsä saajaksi. Sitten koittaa yö, jona Jaakob nukahtaa, ja hänen viereensä rakennetaan portaat alas taivaan saleista maahan saakka. Mitä taivaan enkelit nyt tekevät? Heille tulee kiire. He haluavat nähdä pienen, nukkuvan, heikon, ihmislapsen, jonka kasvot on kuvattu Jumalan valtaistuimeen. Portailla kulkevat enkelten joukot tungeksivat niillä ja kulkevat niillä ylös ja alas vain päästäkseen näkemään ilmielävänä ja todellisena suuren Jumalan valinnan ja rakkauden kohteen, Iisakin pojan, pakomatkalla olevan petturin, Esaun veljen, Jaakobin. Tämän selityksen ydin on: Jumalan heltymätön rakkaus tähtää yhteen, yössä nukkuvaan, heikkoon, huonoon, ja se rakkaus on laadultaan niin syvää ja outoa, että enkelit haluavat päästä näkemään siitä edes silmäyksen.

Lupaus petturille

Mitä muuta näemme mikkelinpäivän ikonissa, jossa Jaakob nukkuu levotonta unta? Pitää ehkä huomata, että jos lukee Genesistä alusta loppuun, kuten kaikkia kirjoja on hyvä lukea, Jaakobin seikkailut ovat olleet tässä kohtaa käynnissä jo hyvän aikaa. Esaulle on jo myyty ruskeaa hernesoppaa, Iisakilta on jo huijattu esikoisen siunaus, velipoika on jo uhannut tappaa ja äiti on jo pakannut eväät reppuun ja laittanut petturipojan yön selkään matkaan. Mutta juuri tässä kertomuksessa, vasta tässä kertomuksessa Jaakobille tapahtuu ensimmäisen kerran jotain koko hänen elämäntarinassaan. Kertaakaan tätä ennen Jaakob ei ole joutunut Herran Jumalan puhutteluun. Vasta nyt Jumala sanoo ensimmäisen kerran jotain tuolle Raamatun taitavimmalle vilunkien ja temppujen tekijälle. Eikö odottaisi, että Jaakobin saama palaute olisi lievästi kriittistä? Voisi ajatella, että Herra nuhtelisi Jaakobia tämän tekemistä tempuista? Miten Herra puhuttelee Jaakobia? Hän puhuttelee valehtelijaa ja petollista pikkuveljeä lujalla lupauksella.

Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.

Jaakobin kuulemat sanat eivät sanallakaan viittaa siihen, kuinka roistomaisesti ja kelvottomasti tämä on toiminut, vaan ne kertovat vain suoraan ja koruttomasti, kuinka lujasti ja vääjäämättä Herra tulee pitämään Jaakobista huolta.

Rakas saarnan kuulija. Opettele näkemään ja löytämään Raamatun sivuilta ihmisiä, joita Jumala ei kohtele ansionsa mukaan. Valehtelijoita hän lähestyy pitävällä lupauksella, jota hän ei petä. Armottomia ja kovasydämisiä hän lähestyy lempeästi ja tarjoten sovintoa. Kieltäjiä ja kiroilijoita hän puhuttelee sitoutuen ja rakkaudella. Vain Jumala on sellainen, että hän vastaa meidän pahuuteemme hyvällä. Näin hän tekee yössä nukkuvalle Jaakobille. Näin hän tekee sinulle.

Taivaan portti (Joh. 1:51)

Jaakobin portaat on ikoni, joka monen muun Genesiksen lyhyen kuvan lailla jää mieleen arvoituksellisena, sileänä kuin pyöreä musta kivi, jota voi käännellä kädessään ymmärtämättä sitä kokonaan koskaan. Raamatussa kertomus Jaakobin portaista vajoaa tämän Genesiksen kohdan jälkeen syvyyteen ja kätköön, mutta nousee yhdessä kohtaa yllättävänä pintaan, lyhyesti ja arvaamatta.

Natanael sanoi: »Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!» Jeesus sanoi hänelle: »Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä.» Ja hän jatkoi: »Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.»
(Joh. 1)

Evankeliumin jakeen viimeiset sanat ovat erikoisia. Johanneksen omassa kielessä sanotaan vain näin: näette enkelien kulkevan Ihmisen Pojan päällä (ὄψεσθε τὸν οὐρανὸν ἀνεῳγότα καὶ τοὺς ἀγγέλους τοῦ θεοῦἀναβαίνοντας καὶ καταβαίνοντας ἐπὶ τὸν υἱὸν τοῦ ἀνθρώπου).
Yksinkertainen on vaikeinta.
Onko Ihmisen Poika siis nyt itse nuo portaat Taivaaseen? Vai onko ymmärrettävä, että portaat rakennetaan sinne, mihin Ihmisen Poika kerran Jerusalemissa korotetaan puiselle valtaistuimelleen?
Ehkä on pysyttävä siinä, mikä ainakin on varmaa: avattu tie, mahtavat portaat Korkeimman Jumalan syliin, ne ovat siellä, missä Jeesus on. Jos löydät Jeesuksen, löydät Taivaan avoinna, niin että voit kulkea enkelien saatossa, alhaalta ylös, heidän seurassaan.

Rakas ystävä, olet tullut tänään mikkelinpäivänä sunnuntaiaamun jumalanpalvelukseen. Olet kuullut kantaisä Jaakobin unesta, olet kuullut enkeleistä, olet kuullut portaista ja ikkunoista Jumalan katoamattomaan, kirkkaaseen todellisuuteen, ja valtaistuimesta, jolla Korkein istuu. Mutta sinä lähdet täältä kotiisi tyhjänä ja osattomana, ellet ymmärrä, miksi tuo kaikki on sanottu ja rukoiltu ja kiitetty ja ylistetty.
Miksi siis?
Siksi, että sinä tässä jumalanpalveluksessa ja tänä aamuna näkisit ja ymmärtäisit, missä Ihmisen Poika nyt on. Hän ei ole kaukana Beerseban ja Harranin välillä. Hän ei ole Jerusalemissa. Hän ei ole etäisyydessä, tavoittamattomissa. Hän ei nouse pois ja ylös sinun luotasi, vaan hän laskeutuu, tulee alas, polvilleen kuin pienen lapsen tai voimia vailla olevan sairaan ihmisen viereen laskeudutaan. Tässä jumalanpalveluksessa hän laskeutuu viereesi murtuneissa ja vähissä sanoissa, ja kohta, aivan kohta, Herran aterialla, kun tulet hänen luokseen ehtoollispöytään. Siinä Ihmisen Poika on, ja taivaat avoinna sinun käydä elämään sisälle.
Ajattele, että et voi olla niin voimaton, niin likainen, niin rikkonut, että suuri Jumala, kaikkeuksien Herra ei sinusta välittäisi, eikä laskisi sinun syliisi suurta lupaustaan.

Näin sanoo Herra,

joka sinut loi, Jaakob,

joka sinut muovasi, Israel:

– Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.

Minä olen sinut nimeltä kutsunut,

sinä olet minun.