Afrikan Tähti

Antti Laaton saarna 4. adventtisunnuntaina 2021

Matt. 1:18–24

Afrikka, tuo manner alla julman auringon

Covid -maskien aikakaudella minulle on tullut usein mieleen lapsuuteni aikainen suosikkipeli Afrikan tähti, jossa rosvot pitävät vastaavanlaista kasvosuojusta naamallaan, kuin mitä me käytämme tänä päivänä. Voidaan tietysti kysyä, uskaltaako pappi edes puhua tällaisesta pelistä aikana, jolloin mielensäpahoittajia löytyy joka nurkan takaa, ja myös minulle rakas peli on joutunut ankaran kritiikin kohteeksi julkisuudessa. Mutta toivon kuitenkin, että te kaikki ymmärrätte vilpittömän selitykseni:

Kun näen Afrikan tähden pelilaudan, muistan että tämä maanosa on ihmisen alkukoti, jolloin Jumala muovasi ihmistä maan tomusta omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Usein kohtaan pelilaudalla maskin taakse kätkeytyvän rosvon, joka ryöstää rahani. Kun katson rikollista tarkemmin, näen että kyseessä on valkoihoinen riistäjä ja muistan, että juuri näin on Afrikan kansaa riistetty vuosisatojen ajan, kun Kunta Kinte ja monet hänen sukulaisistaan on viety Amerikkaan puuvillaplantaaseille pakkotyöhön. Saint Helenen saarella olen usein jumittanut pitkään, kun minut on siellä ryöstetty putipuhtaaksi eivätkä rahani enää riittäneet merimatkaan. Silloin muistan valkoihoista suurta keisaria Napoleonia, joka taisteli ja vuodatti verta, ja ajautui elämässään synkkään synnin vankilaan kahliten itse itsensä omaan suuruuden hulluuteensa. Kun löydän Afrikan tähden ja tajuan pelilaudan äärellä pelin sääntöjen mukaan, ettei rahalla ole enää mitään arvoa, muistan Jeesuksen vertauksen, jossa mies löytää pellolta aarteen ja myy kaiken omaisuutensa saadakseen omistaa tuon ihmeellisen timantin, joka takaa hänelle onnen elämässä ja voiton kuolemassa. Kun lähden säihkyvän helmitähteni kanssa kohti päämäärää Pohjois-Marokon Tangeria tai Egyptin Kairoa, ajattelen taivasta, jonne minut on kutsuttu ja jonka paikan pääsylippu on minulle maksettu kalliisti, ei kullalla eikä hopealla ei timanteilla eikä Afrikan tähdellä, vaan Jeesuksen Kristuksen viattomalla kärsimisellä ja kalliilla sovintoverellä, niin että minut on pesty puhtaaksi kasteessa ja saan siinä omistaa syntien anteeksiantamuksen lahjan. Niin ymmärtäkää siis, että Afrikan tähden lautapeli on minulle, ei ainoastaan maantiedon ja historian oppikirja tai poliittinen manifesti rotusortoa ja rasismia vastaan, vaan ennen kaikkea Raamattu ja rukouskirja. Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.

Synnytysjoulukalenteri

Tämän päivän evankeliumiteksti vie meidät Jumalan antaman toivon sanoman äärelle. Sanoma kätkeytyy Marian neitseelliseen raskauteen ja lapsen syntymään neitsyt Mariasta. Joosef saa Jumalan ilmestyksen, mutta hän saa myös vastaanottaa profeetallisen sanan. Jumalan sanan valossa Joosef ymmärtää, mitä Marialle on tapahtunut. Jesajan profetia avaa Joosefin silmät näkemään, että Jumala täyttää lupauksen, joka sidottiin noin 700 vuotta aikaisemmin naisen raskauteen ja kuningaslapsen syntymään. Nyt tämä syntymän hetki on käsillä, ja sen sanoma kiteytyy lapsen nimeen: Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

Jesajan kirjaa voitaisiin luonnehtia raskauden ja synnyttämisen teologiseksi oppikirjaksi. Kirjassa nimittäin kohdataan monessa eri yhteydessä kielikuva tai lupaus, jossa nainen on raskaana tai synnyttämäisillään ja synnyttää lapsen. Naisen raskaus ja lapsen synnyttäminen oli muinaisena aikana vakava hetki perheen elämässä. Siihen liittyi paljon pelkoa ja kuoleman todellisuutta. Tunnetusti lapsikuolleisuus oli yleistä ja jotkut synnyttämiset saattoivat johtaa joko naisen tai lapsen kuolemaan, toisinaan jopa molempien kuolemaan. Muinaisessa Israelissa ymmärrettiin siis varsin hyvin, että synnyttämisprosessi, jossa luodaan uutta elämää maailmaan, oli haastava ja vaarallinen tilanne. Siksi kuvaa voitiin käyttää tehokkaasti erilaisissa vaaratilanteissa. Tänään käymme läpi näitä lapsen syntymään liittyviä tekstejä Jesajan kirjasta, jotta saisimme rikkaamman kuvan siitä lupauksesta, jonka Jumala profeetta Jesajan kautta antoi Immanuelista, ja jonka täyttymystä me taas tänäkin joulun juhlimme, Jeesuksen Jumalan Pojan syntymästä iloiten.

Jesajan kirjan tekstit ovat kuin joulukalenterin luukkuja, joita voimme avata jännittyneinä, mitä luukun takaa ilmestyy. Tai jos edellä kuvattu Afrikan tähden pelilauta on tuttu, niin voit ajatella jännityksen vallassa, mitä pienen pyöreän pahvikiekon alta paljastuu, kun sen käännät. Jesajan kirjassa synnytystuskia käytetään myös tuomionjulistuksissa, kun Jumalan tuomiot yllättävät synnytystuskien tavoin eikä lopputulos ole silloin hyvä. Silloin Afrikan tähden pelilaudan pahvikiekon takaa paljastuu rosvo. Me emme kuitenkaan tänään keskity näihin tuomionjulistuksiin, vaan Jumalan antamiin armon lupauksiin. Juuri niistä saamme kaikki tänäkin jouluna yhdessä iloita. Voisiko siis joku Jesajan kirjan lupaus, joka on sidottu raskauteen ja lapsen syntymiseen yllättää sinut tänä jouluna? Otan esille neljä esimerkkiä.

Kun äiti ei jaksa ponnistaa

Ensimmäinen tekstiesimerkkimme vie meidät vuoteen 701 eKr. Assyrian kuningas Sanherib on joukkoineen hyökännyt Juudan kimppuun. Juudan varustetut kaupungit on valloitettu ja maata tuhotaan. Juudan kuningas Hiskia on pienen joukkonsa kanssa vielä turvassa Jerusalemin muurien sisäpuolelle, mutta senkin ympärille kerääntyy yhä uusia assyrialaisia sotilaita. Kysymys ei ole siitä, pelastuuko Jerusalem, vaan siitä, milloin se valloitetaan. Ehkei tänään, mutta mahdollisesti jo huomenna tai muutaman päivän päästä vihollissotilaat ryntäävät kaupunkiin kammottavin seurauksin. Tässä tilanteessa Juudan kuningas huutaa apua Jumalalta. Hän lähettää Herran profeetalle Jesajalle sanan:

Näin sanoo Hiskia: ‘Tämä päivä on surun ja kurituksen ja häpeän päivä. Lapsi on tullut kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää.’ (Jes 37:3)

Hiskian sanat kuvaavat hyvin sitä hätää ja tuskaa, joka oli usein todellisuutta lapsen syntymisen hetkellä. Synnytys on kestänyt pitkään ja naisen voimat ovat uupumassa. Lapsi on tullut synnytyskanavaan, mutta äidillä ei ole enää voimia synnyttää. Uusi elämä ei pääsekään purkautumaan maailmaan, vaan synnytys johtaa sekä naisen että lapsen kuolemaan. Tämän raastavan kuvan Jerusalemia uhkaavasta hätätilanteesta Hiskia piirtää Jumalan profeetalle Jesajalle ja pyytää häntä rukoilemaan pienen jäännöksen puolesta, joka on tullut Jerusalemin muurien sisäpuolelle turvaan. Jatkossa käy ilmi, kuinka Jumala kuulee Hiskian pyynnön ja osoittaa voimansa. Kuoleman uhka väistyy, kun Assyrian joukot tuhoutuvat Jerusalemin muurien ulkopuolelle. Lapsi syntyy sittenkin maailmaan ja äidin henki pelastuu. Lapsi tuo mukanaan uuden elämän ja ilon. Jerusalemiin paenneille Juudan asukkaille koittaa Jumalan antama pelastus.

Mitä opimme? Jumalalla on valta toimia, silloin kun olemme elämässämme epätoivoisissa tilanteissa. Jumalan puoleen saa aina kääntyä. Ja on helpompi jatkaa elämää Jumalan kanssa, mitä sitten onkaan tulossa.

Jumala, synnyttäjä

Toinen tekstimme vie meidät Baabelin virtojen varsille, jonne Juudan kansa oli viety vuonna 586 eKr. Kansa eli kuoleman kourissa hajotettuna vieraiden kansojen keskuuteen. Oliko Juudan kansalla enää mitään tulevaisuutta? Oliko sen ainoana kohtalona sekoittua vieraiden kansojen joukkoon? Pakkosiirtolaisten joukossa oli kuitenkin Jesajan oppilaskuntaan kuuluva julistaja. Hänen tehtäväkseen tuli yhtäkkiä keskellä pimeyttä ja epätoivoa sekä syvää ahdinkoa julistaa, että uusi aikakausi alkaa. Jumala tekee uutta, Herra luo uuden poliittisen tilanteen keskelle ahdinkoa.

Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin. Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa, huutaa ja karjuu sotahuutoaja uhkaa vihollisiaan:– Kauan minä olen ollut vaiti, olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni. Nyt minä huudan kuin synnyttäjä, puuskutan, huohotan ankarasti. Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, niiden ruohikot kuivaksi maaksi. Minä muutan joet hietikoksi ja kuivaan vesilammikot. Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä. (Jes 42:13-16)

Luetuissa Jesajan kirjan jakeissa Jumala kuvataan aluksi soturiksi, joka herää toimimaan kansansa hyväksi. Toinen Jumalasta käytetty kuva on hätkähdyttävä, sillä Jumalaa verrataan naiseen, joka on raskaana ja huutaa synnytystuskissaan (Jes 42:13-16). Kuvaus on sen verran erikoinen, että Raamatun selittäjillä on yleensä ollut suuria vaikeuksia kielikuvan tulkinnassa. On tehty erilaisia yrityksiä siirtää Jumalan raskaana oleminen sivuun tulkinnoissa. Tällaista epäraamatullista tapaa karsia ei-toivottuja kielikuvia pois ei tule hyväksyä. Mitä siis profetia haluaa sanoa, kun Jumala kuvataan raskaana olevaan naiseen? Jumala haluaa luoda jotakin uutta maailmaan. Siksi hän ei häpeä samaistua synnyttävään naiseen, joka synnytyksessä tuo uuden elämän maailmaan. Vastaavalla tavalla Jumala haluaa pelastaa kansansa ja antaa sille uuden elämän. Juudan kansa oli joutunut odottamaan Jumalan antamaa pelastusta kauan. Kansa eli Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Profeetta Jeremia asetti Babylonian tuhoutumiselle 70 vuoden aikarajan. Jesajan kirjan profetia lausuttiin aikana, jolloin Babylonian vuodet olivat tulleet täyteen. Oli tullut aika toimia. Jumala nousee soturin tavoin auttamaan. Hän on synnyttävä nainen, joka luo uuden poliittisen tilanteen Lähi-itään. Uusi syntymä liittyy Persian kuninkaan Kyyrokseen, jolle Jumala luovuttaa vallan Lähi-idässä. Kyyros tekee lopun Babylonian vallasta ja sallii Juudan pakkosiirtolaisten palata Jerusalemiin. Jumalan kansa saa uuden elämän alun poliittisten mullistusten kautta.

Mitä opimme? Jumala toimii maailmassa usein välikäsien kautta. Hän johdattaa oikeat ihmiset oikeille paikoille ja auttaa omiaan.

Helppo synnytys

Kolmas tekstimme löytyy Jesajan kirjan lopusta sen viimeisestä luvusta, Jes 66:7-14. Tekstissä pohditaan, voiko pieni vaatimaton Jerusalem koskaan kokea Jumalan lupaamaa uutta aikakautta, jolloin kaikki maailman kansat kiinnostuvat siitä sanomasta, joka lähtee Jerusalemista ja antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden oppia tuntemaan ainoan elävän Jumalan, Israelin Pyhän, Herran Sebaotin:

7 Ennen kuin kivut ovat edes alkaneet, Siion on jo synnyttänyt,ennen kuin tuska on ehtinyt tulla, hän on saattanut maailmaan poikalapsen. 8 Kuka on kuullut,kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhdessä päivässä, syntyykö kansa yhdellä kertaa?Mutta heti kipujen alkaessa Siion synnytti omat lapsensa. 9 – Minäkö avaisin kohdun suun saattamatta synnytystä päätökseen? kysyy Herra.– Minä, joka ohjaan synnyttäjää, estäisinkö minä häntä synnyttämästä? kysyy sinun Jumalasi. 10 Iloitkaa Jerusalemin kanssa, riemuitkaa kaupungin tähden, te kaikki, jotka sitä rakastatte! Juhlikaa riemuiten sen kanssa, te kaikki, jotka sitä suritte. 11 Niin te saatte imeä, tulla kylläisiksi lohtua antavista rinnoista, saatte nauttia, juoda yltäkyllin sen voiman ja mahdin nisistä. 12 Näin sanoo Herra:– Katso, minä ohjaan Siioniin rauhan kuin virran. Kuin uomastaan tulvivan puron minä käännän sen luo kansojen rikkaudet. Sen imeväisiä kannetaan sylissä ja keinutellaan polvien päällä. 13 Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan, Jerusalemin onni antaa teille täyden lohdun: 14 kun tämän näette, teidän sydämenne ihastuu, te kukoistatte kuin vehmas niitty. Niin Herran palvelijat saavat tuntea hänen kätensä voiman ja viholliset hänen vihansa.

Jesajan kirjan lopussa lukijoiden silmien eteen kuvataan, millä tavalla monet lausutut Jumalan lupaukset lopulta täyttyvät Jerusalemissa. Nyt raskaana on Jumalan kaupunki Siion eli Jerusalem. Kysymys koskee sitä, voiko Jerusalem synnyttää poikalapsen, jonka syntymästä tultaisiin iloitsemaan kaikkialla maailmassa. Voiko Siion ja sen poikavauva saada aikaan uuden elämän maailmaan? Jesajan kirja päättyy siis muistutukseen, kuinka Jumala pitää huolen siitä, että poikalapsi syntyy helposti ja vaivattomasti. Jumala näyttää lopulta mahtinsa maailmassa ja saa aikaan täydellisen muutoksen Jerusalemissa. Yhtäkkiä Siioniin koittaa uusi aikakausi, kuten perheen elämään, kun uusi poikalapsi syntyy vaivattomasti.

Mitä opimme? Joulun ihme, kun Jumala syntyy ihmiseksi.

Kristillisessä traditiossa Jesajan kirjan lopussa olevien jakeiden on nähty kuvaavan Marian synnyttämistä, kun pieni Jeesus-vauva syntyy Betlehemin talliin. Jeesus-lapsi on todellakin muuttanut Jerusalemin ja koko maailman tilanteen Jumalan silmissä. Jerusalem tunnetaan nyt kaikkialla maailmassa ja siitä on tullut miljardien ihmisten uskonnollinen keskus. Jeesuksen elämä oli alusta asti tarkoitettu ihmiskunnan pelastumiseksi, kuten Joosef sai enkeliltä kuulla: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Monissa joululauluissa tuodaan esille Jeesuksen syntymän tarkoitus. Yksi hienoimmista esimerkeistä on Adamin joululaulu ”Oi jouluyö”. Siinä sanotaan:

Jo kirvonneet on syntiemme kahleet

on taivas auennut lapsille maan

Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi

siis Luojan kiitosta laulamme vaan

Toi rauhan meille Herra taivahasta

ja puolestamme astui kuolemaan

Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa

Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten

Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten

Syntymä kirkkauden maailmaan

Viimeinen eli neljäs tekstimme tuo meidät kaikki sen tosiasian eteen, että jokainen meistä joutuu kerran kuolemaan. Kuoleman läheisyys tuo meidät uudelleen syntymän ihmeen äärelle. Kuinka meille käy kuoleman hetkellä? Kuinka voimme jatkaa elämäämme? Kuka voi meitä auttaa hetkellä, jolloin kaikki näyttää raukeavan tyhjiin. Elämä päättyy, vai päättyykö? Myös tähän ongelmaan Jesajan kirjassa vastataan syntymän kielikuvalla:

Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua, Herra, sinun kurituksesi sai meidät suremaan ja huokailemaan. 17 Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut, vääntelehtii ja huutaa kipuaan, niin olimme edessäsi, Herra. 18 Me olimme raskaana, me vääntelehdimme, mutta niin kuin tuulta oli se mitä synnytimme. Mitään apua emme pystyneet tuomaan, ketään emme synnyttäneet asumaan maata. 19 Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään. (Jes 26:16-19)

Tätä tekstiä on käytetty niin varhaisessa juutalaisessa kuin kristillisessäkin tulkintatraditiossa Jumalan lupauksena siitä, että elämämme ei pääty kuolemaan. Kun meillä ei ole enää voimaa saada aikaan uutta elämää; kun oma elämämme alkaa haurastua ja kohtaamme sen viimeisen taudin, johon ei ole parantavaa lääkettä; silloin asiat ovat vakaasti ja varmasti Jumalan käsissä. Vaikka tunnemmekin silloin ainakin ajoittain pelkoa ja ahdistusta, sillä elämämme ei ole enää omissa käsissämme, silloin meillä on lupaus siitä, että Jumala pitää meistä huolen.

Hän on Luoja ja hänellä on valta tehdä uutta, hän antaa meille sellaisen ihmeellisen Afrikan tähden, jonka turvissa saamme matkata ilman rahaa ja omaisuutta kuoleman rajan taakse. Meitä ollaan vastassa Jumalan Tangerissa, jota myös Jumalan Kairoksi kutsutaan.