Oikeasti onnelliset

Matt. 5:1–12

Pyhäinpäivä on vallankumouspäivä. Vallankumous nousee jo tämän illan evankeliumista, missä Jeesus kuvailee, ketkä meistä ihmisistä ovat oikeasti onnellisia, eivät vain muiden ihmisten mielestä tai hetkellisesti omasta mielestään onnellisia, vaan aidosti, todella onnellisia, siis autuaita.

Vallankumous piilee ensinnäkin siinä, että Jeesus paljastaa onnellisiksi sellaiset ihmiset, joita meidän on ensinäkemältä vaikea pitää onnellisina. Lisäksi vallankumous on siinä, että Jeesuksen mielestä onnellisia eivät olekaan sellaiset tarinat, joita me yleensä ajattelemme onnellisiksi.

Vai oletko eri mieltä? Eikö tämä kuulostaisi aika hyvältä onnellisen ihmisen kuvaukselta:

Onnellisia ovat sellaiset ihmiset, joilla on paljon älyä, mielikuvitusta, ja rikas sisäinen elämä.

Onnellisia ovat ne, joiden elämä on kevyttä ja huoletonta ja jotka hymyilevät paljon.

Onnellisia ovat nopeat, sillä vain he saavat elää.

Onnellisia ovat ne, jotka pitävät huolta itsestään, sillä jokainen on oman onnensa seppä.

Onnellisia ovat ne, jotka ovat tinkimättömiä ja pitävät huolta siitä, että heidän varpailleen ei astuta.

Onnellisia ovat ovelat ja ne, joilla on pelisilmää, he saavat nähdä vaurautta ja neliöitä hyvillä sijainneilla.

Onnellisia ovat sanavalmiit, heidän silmilleen ei hypitä.

Onnellisia ne, joiden elämä on rauhallista ja tasapainoista ja joilla ei ole vihollisia.

Minusta ainakin tämä olisi aivan kelvollinen onnellisen ihmisen kuvaus. Kuinka usein katselemmekaan vihrein silmin ja keltaisin katsein vauraita ihmisiä, paljon saavuttaneita ihmisiä, kauniita ihmisiä, terveitä ihmisiä – ja ajattelemme hampaiden raoista: Siinä vasta onnellinen mies. Siinä vasta onnellinen nainen.

Toisin opettaa tänään pyhäinpäivän iltana Kristus. Oikeasti onnellisia ovat ne, joiden maailma on kapea ja pieni, he pääsevät ruhtinaiksi Taivaan saleihin. Oikeasti onnellisia ovat ne, jotka ovat surullisia, sillä Kaikkivaltias Jumala pitää heitä sylissään ja kuivaa heidän kyyneleensä. Oikeasti onnellisia ovat jonon viimeiset, ne jotka aina saavat odottaa, heidän käsiinsä annetaan katoamaton perintö. Oikeasti onnellisia ovat ne, jotka haluavat ja ikävöivät Jumalan hyvyyttä eivätkä tavaraa, rahaa, omaisuutta. Oikeasti onnellisia ovat ne, jotka eivät haasta riitaa eivätkä maksa pahaa pahalla. Oikeasti onnellisia ovat avoimet ja rehelliset, ne, joiden sydän on puhdas.

Ja oikeasti onnellisia ovat ne, jotka uskovat Jeesukseen ja joita sen takia kiusataan ja ilkutaan, ryvetetään ja lyödään ja joskus jopa tapetaan.

KUOLLEIDEN PÄIVÄ

Vaikein vallankumous piilee tähän päivään ja niihin joita tänään muistamme. He ovat siirtyneet pois meidän ulottuviltamme, Jumalan talteen, tuonilmaisiin. Marraskuun alussa on kristikunnassa jo vaikka kuinka varhain muistettu kaikkia Jeesuksen syliin kuolonuneen nukkuneita. Olemme täällä Suomessakin jo kaupoista oppineet, että päivän nimi voi olla Dia dos Muertos, Kuolleiden päivä. Mutta ei tietenkään toivottomasti ja pimeyteen kuolleiden päivä, ei mikään pelottavien pääkallojen päivä, vaan verhon taa kulkemisen päivä – verhon takana on Jumalan ja hänen enkeliensä valkeus, jota ei tarvitse pelätä vaan – vallankumouksellista kyllä – kaivata ja ikävöidä. Tämä on kaikkien pyhien muistopäivän vaikein vallankumous:

Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?

Pyhäinpäivä on päivä kaikille niille, joita kuolema pelottaa ja ahdistaa. Pyhäinpäivänä sinun ei tarvitse pelastaa omaa elämääsi, vaan voit luovuttaa sen Kristuksen turviin. Vain hänen kädessään ja sylissään astut samaan kirkkauden maailmaan kuin edellä käyneet pyhät, ne rakkaat, joita kaipaamme ja suremme, joita sanamme ja kosketuksemme ei täällä enää tavoita.

KIITOSAKATISTOS: KUNNIA JUMALALLE KAIKESTA

Poisnukkuneiden rakkaiden lisäksi pyhäinpäivänä muistetaan kaikkia marttyyreita, ihmisiä, jotka mieluummin kuolivat kuin kielsivät Vapahtajan ja luopuivat hänestä. Marttyyrien muistaminen on terveellistä ja hyväksi meille, sillä sen kautta hyvin monet tämän viikon pelot, huolet, riemut, mielenkuohut ja mustelmat saavat oikean ja varsin pienen perspektiivinsä. Päivän uutiset eivät olekaan niin tärkeitä. Uusien lelujen hankkiminen ja unelmoiminen eivät olekaan hyväksi sielulle. Elämän saa omakseen vain, jos sen menettää Kristuksen takia.

Tänä vuonna tutustuin minulle ennen tuntemattomaan marttyyriin, metropoliitta Trifon Turkestanovilaiseen, joka kuoli vuonna 1929 Stalinin Neuvostoliitossa. Hänen nimissään kulkee erikoinen ja pitkä kiitosrukous, jonka teksti löytyi käsinkirjoitettuna 1940 vankileirillä ammutun ortodoksipapin jäämistöstä. Teksti, jonka nimeksi vakiintui Kiitosakatistos: Kunnia Jumalalle kaikesta, kulki kommunistivallan aikana salaa ja käsin kopioituna kristittyjen kädestä käteen. 1970-luvulla se julkaistiin ja painettiin lännessä. Nimensä mukaisesti Kiitosakatistos ei ole valitusvirsi Jumalalle kaikesta, vaan iloa ja valoa ja kiitosta hehkuva koskettava rukous, jonka kirjoittaja on alati rauhassa ja turvassa. Joka tietää edes vähän 1920-30-lukujen Neuvostoliitosta ja vankileirien saatanallisista ja epäinhimillisistä oloista, ei voi kuin ihmetellä ja mykistyä lukiessaan Kiitosakatistosta.

Annan saarnan viimeisen puheenvuoron metropoliitta Trifon Turkestanovilaiselle:

”Synnyin maailmaan heikkona avuttomana lapsena, mutta Sinun enkelisi levitti säteilevät siipensä suojelemaan kehtoani. Sinun rakkautesi on valaissut kaikkia teitäni ja johdattanut minua ihmeellisesti iankaikkisuuden valoa kohti. Ensimmäisistä hetkistäni tähän päivään asti olet vuodattanut minulle kaitselmuksesi runsaita lahjoja. Kiitän Sinua ja laulan kaikkien niiden kanssa, jotka Sinut tuntevat:

• Kunnia Sinulle, kun kutsuit minut elämään;
• Kunnia Sinulle, kun näytit minulle maailmankaikkeuden kauneuden;
• Kunnia Sinulle, kun avasit viisauden kirjaksi eteeni taivaan ja maan;
• Kunnia Sinulle ikuisuuden läsnäolosta ajallisen maailman keskellä;
• Kunnia Sinulle kätketyistä ja näkyvistä lahjoistasi;
• Kunnia Sinulle elämäni jokaisesta askeleesta;
• Kunnia Sinulle kaikista surun huokauksistani;
• Kunnia Sinulle jokaisesta ilon hetkestä;
• Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti.

Kun aurinko laskee, kun ikuisen unen rauha ja hiipuvan päivän hiljaisuus saavat vallan, näen iltaruskon loistavissa saleissa ja pilvien muodoissa häämajasi kuvajaisen. Tuli ja purppura, kulta ja sini julistavat profeetallisesti taivaallisten asuinsijojesi sanoin kuvaamatonta kauneutta ja kutsuvat juhlallisesti: Menkäämme Isän luo!

• Kunnia Sinulle illan hiljaisesta hetkestä;
• Kunnia Sinulle, kun peität maailman syvällä rauhalla;
• Kunnia Sinulle laskevan auringon viimeisestä säteestä;
• Kunnia Sinulle rauhallisen unen suomasta levosta;
• Kunnia Sinulle hyvyydestäsi yön pimeydessä;
• Kunnia Sinulle, Sinä olet läsnä, kun koko maailma on kaukana;
• Kunnia Sinulle heltyneen sielun hartaista rukouksista;
• Kunnia Sinulle lupauksestasi, että saamme herätä ikuisen illattoman päivän iloon;
• Kunnia olkoon Sinulle, Jumala, iankaikkisesti.

Elämän myrskyt eivät pelota sitä, jonka sydämessä loistaa Sinun liekkisi valo. Ympärillä on pimeyttä ja tuiskua, pelkoa ja ulvova tuuli. Mutta sielussa vallitsee hiljaisuus ja valo. Siellä on Kristus, ja sydän laulaa:

• Halleluja!

Rukoilemme:

Pyhä iankaikkinen Jumala, kaiken Luoja ja Ylläpitäjä,
kiitämme Sinua elämästä tässä ihmeellisessä luomakunnassasi,
johon olet kutsunut meidät lyhyeksi ohikiitäväksi hetkeksi.
Suo meidän elää ja kulkea tässä maailmassa toteuttaen Sinun pyhää tahtoasi
ja katuen jokaista askelta, joka loitontaa meitä Sinun kirkkaudestasi.
Kiitämme Sinua siitä ilosta, että saamme tuntea Sinut.
Kiitämme rauhasta, jonka vain Sinä voit tuoda sydämeemme.
Anna meidän julistaa sanoillamme,teoillamme
ja koko elämällämme Sinun hyvyyttäsi ja rakkauttasi.
Suo, että koko maailma tulisi tuntemaan Sinut,
Pyhän Kolminaisuuden, elämän Lähteen,
jolle kuuluu ylistys iankaikkisesti.
Aamen.”

(Kiitosakatistos: Kunnia Jumalalle kaikesta, suom. nunna Ksenia)