Adventin sanat

Matt. 21:1–9

Hoosianna

Kaupungin portilla olevien ihmisten laulu ja huuto saarnaavat tänään meille kolmella sanalla. Pane ne kaikki kolme mieleesi, pane ne sydämeesi ja ota ne talteen.

Ensimmäinen sana on hoosianna. Sitä sanaa lausutaan ja lauletaan täällä kirkossa joka adventti, ja joka pyhä. Sana on tärkeä juuri adventtina ja juuri siinä hetkessä, kun Jeesus saapuu pyhään kaupunkiin halvalla ajopelillään. Sanahan huudetaan tässä lujaa kertomaan, että tämä kaupunkiin tulija on Messias, kuningas. Vain hänelle voi ja kannattaa huutaa hoosianna.

Mutta mitä huudamme, kun huudamme hoosianna?

Miksi adventtina laulamme tätä sanaa?

Viikko sitten kuljeskelin ja vietin aikaa kolme päivää Turkuhallissa, Maata Näkyvissä -festareilla. Näin teitäkin siellä monia eri tehtävissä. Herra palkitkoon teidät siitä! Oli yksi paikka, joka jäi erityisellä tavalla tänä vuonna mieleen, siellä päivysti esimerkiksi Pirjo Jokinen, Kirsi Kero ja Johanna Säilä. Paikka oli esirukousten puu, hallin toisessa kerroksessa. Pienille lapuille sai kirjoittaa oman rukouspyynnön ja kiinnittää sen sitten seinällä olevaan suureen puun kuvaan, sen oksille. Kun sunnuntaina menin katsomaan tuota puuta, se oli niin täynnä pieniä lappuja ja rukouksia, että sekaan oli enää vaikea mahtua. Festareille tulleet nuoret olivat täynnä pyyntöjä, täynnä ikävää, täynnä rukouksia, ja siksi puun oksat notkuivat. Kun luet näitä rukouksia nyt kanssani, ymmärrät, mitä tarkoittaa sana hoosianna.

1. Kiitos siitä, että mun ystävä selvisi puukotuksesta.
2. Kiitos siskolle, en olis täs ilman mun siskoa
3. Rukoilen että tällä matkalla ei tapahtuis mitään pahaa
4. Kiitos ystävistä joiden kannssa täällä on hyvä olla.
5. Lohduta Jeesus puolison menettänyttä
6. Kiitos äiti ja isä
7. Rohkeutta
8. Vauvan terveys
9. Kiitos siitä että kaikki on hyvin. Isin terveyden puolesta.
10. Ahdistuneisuus ja yksinäisyys.
11. Toivon poikaystävää.
12. Kiitos Jeesus MNF:stä.

Hoosianna tarkoittaa siis – auta.

Auta.
Oi Herra ja kuningas, tule yli ja auta meitä.
Auta, Herra.

Nuorten rukouksissa oli toki muutama hassu ja pieni rukous, kuuleehan Jumalamme niitäkin. Mutta suuri valtaosa rukouksista oli juuri näitä painavia, suuria ja syviä avunpyyntöjä, monet sellaisissa asioissa, joissa yksin Jumala voi enää auttaa.

Oli pysäyttävää seistä noiden pyyntöjen edessä ja rukoilla niiden kanssa.

Hoosianna. Auta, Herra.

Täällä kirkossa ja kauniiden uskovaisten ihmisten keskellä, joilla kaikilla on niin hyvin asiat, me syntiset ihmiset voimme helposti erehtyä luulemaan, että meidän pitää keksiä hyviä ja sopivia ja sivistyneitä rukouksia, sellaisia uskonnollisia pyyntöjä. Jumalaa ei kannata vaivata rumilla, ahdistavilla ja hirveillä rukouksilla, vaan hänelle kannattaa lähettää vain sellaisia raamattupiirirukouksia, joita hiki päässä muotoilemme rukouspiirissä, jotta emme vaikuttaisi aivan tolvanoilta ja heikoilta.

Mutta nytpä Festareiden rukouspuu opettaa meitä huutamaan hoosiannaa, rumasti, yksinkertaisesti, kauheisiin asioihin, raskaaseen hätään ja huoleen. Jos sinulla on elämässäsi sellaisia, et tarvitse mitään erityistä rukousopetusta. Huudat vain – auta!

Kun olin pieni poika, menin kerran isäni kanssa loppukevään retkelle suurelle avosuolle, sen nimi oli kuin Tolkienilta: Lutakkoneva. Valtava avaruus, iniseviä sääskipilviä, peilityynet mustat suolampareet, joista isä varoitti: niissä ei ole pohjaa ollenkaan. Älä mene reunalle, ettet putoa suolampeen. Kun isä viritteli kameraansa, menin tietenkin pehmeän sammaleen peittämälle lammenreunalle, ja vajosin saman tien. Kuljin alaspäin, nopeasti tihenevään mustuuteen, ja silmissäni vilisi sammal, puun juuret ja tummana viilenevä vesi. Olin viiden, ehkä kuuden, ja ajattelin vajotessani, että nytkö minä kuolen.

Ehkä olin hädissäni nostanut käteni ylös, kuin rukoukseen, sillä siihen isä taisi tarttua, ja veti minut ylös, litimärän lapsensa, heitti harteilleen ja juoksi autolle ja lähdimme kotiin.

Kun ajattelen rukousta, ja kun ajattelen huutoa hoosianna, en ajattele vaikeita ja hienostuneita asioita. Ajattelen, että silloin pitää rukoilla, kun on kauhea olla, kun mikään ei auta, kun sydän kuiskaa että nytkö minä kuolen. Ajattelen, että silloin pitää rukoilla hoosianna, auta, Jeesus. Auta.

Siunattu hän

Myös toinen huudon sana on osoitettu saapuvalle kuninkaalle:

Siunattu hän, joka tulee Herran nimessä.

Sitäkin lauletaan erityisesti adventtina, ja silti joka sunnuntai täällä kirkossa ehtoollisjumalanpalveluksessa.

Samoin kuin hoosianna-huuto, myös siunattu-huuto on monimielinen. Sillä voi siunata kaikkia, jotka tulevat Jumalan huoneeseen, Jumalan asuinsijaan, temppeliin, Herran huoneeseen. Sinä olet siis siunattu, kun tulit tänään Jumalan kasvojen valoon.

Mutta tässä, Jeesuksen tullessa Jerusalemiin, kaikki tietävät, että nyt huudetaan kuninkaalle, nyt siunataan Messiasta. Teko on kummallinen, sillä ihmiset siunaavat siinä Herraa eikä toisinpäin. Mistä on kysymys?

Vanhoissa kielissä ja vanhan kielen raamatun sanoissa siunaaminen on kirjaimellisesti hyvän puhumista, hyvän sanomista. Haluamme tervehtiä ja puhutella Herraa hyvillä sanoilla, toisin sanoen – kiittää häntä, ylistää häntä, korottaa hänen nimeään kaikkein korkeimmalle.

Niin sitten juuri lauloimmekin: kiitetty olkoon hän!

Kristusta odottavan ja Kristuksen tervetulleeksi toivottavan kansan tuntee siis siitä, että se siunaa ja kiittää Herran nimeä, Jeesus-kuningasta. Ollapa niin nytkin, ollapa niin tänäkin adventtina, tässä maassa. Eikö olisi suurta ja iloista, että kristityt tunnettaisiin siitä, kuinka he puhuvat niin kauniisti ja ihmeissään Kristuksesta, Jumalan Pojasta, ja siitä kuinka hän on ihmeellisen hyvä.

Ja kuinka usein on sitten kuitenkin niin, että kristityt enimmäkseen puhuvat muusta ja heidät tunnetaan ensi sijassa muista asioista kuin Kristuksen hyvyydestä ja ihmeellisyydestä.

Me kristityt pidämme kiinni perinteisistä arvoista.

Me kristityt seisomme konservatiivisen politiikan ja ajattelun takana.

Me kristityt puolustamme perhe-etiikkaa.

Me kristityt olemme ylipäätään kaiken eettisen ja moraalisen asialla.

Me kristityt olemme tosi mukavaa, reilua, ystävällistä, kaikki huomioon ottavaa sakkia.

Me kristityt emme tuomitse.

Me kristityt välitämme muista ihmisistä ja eläimistä ja luomakunnasta ja oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta ja sanoinko jo että luomakunnasta.

Me kristityt puolustamme heikkoja ja sorrettuja.

Tällaisistako tunnistetaan Jumalan kansa?

Tunnistettaisiinpa Jumalan kansa Jeesuksesta Kristuksesta, hänestä, ristiinnaulitusta Kuninkaasta. Jos hän puuttuu, puuttuu kaikki.

Rakas kristitty, saat mielellään ymmärtää minut tänään väärin, kun näin sanon, mutta tule silti pois kaikenväristen lippujen ja politiikoiden takaa, tulee siihen joukkoon, joka tervehtii ja siunaa kuningasta, puhuu hyvää hänestä, ylistää ja kiittää hänen nimeään.

Siunattu hän, joka tulee Herran nimessä.

Daavidin Poika

Kolmas adventin sana on Daavidin Poika. Viimeistään siitä tittelistä ymmärrämme, että kuningas on tulossa, Daavidin Poika, voideltu Messias on tulossa. Huomisaamusta alkaen voit viettää iloisesti adventtia, Jeesuksen syntymän odotusta. Hän on sinun kuninkaasi, ja hänen syntymäänsä kaikki maailman kristityt juhlivat jouluna. Jeesuksen syntymää odotetaan täällä Suomen raukoilla rajoilla kaamoksen ja pimeyden maailmassa, päivät lyhenevät ja pimenevät vielä kolme viikkoa tästä eteenpäin, adventtipaaston ajan.

Ja se on oikein ja arvollista!

Vanhoissa hyvissä joulutauluissa taidemaalarit ovat usein tehneet kuten Gerard van Honthorstin seimikuvassa. Taulun keskellä on pieni Kristus-lapsi, vastasyntynyt Jeesus, joka on täynnä valoa ja se valo heijastuu ympärillä olevien kasvoilla. Mitä kauemmas Jeesuksesta kuvassa mennään, sitä hämärämpää ja pimeämpää elämä on. Anna tänä vuonnakin tämän adventin hämärän ja pimeän vuodenajan kutsua sinua katsomaan Kristus-lasta, jonka syntymän juhlaa kohta saadaan valossa viettää. Jeesus on Daavidin Poika, Jeesus on kuningas, Jeesus on tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, samaa olemusta kuin Isä, ja hän syntyi tähän maailmaan meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden. Hän on valo valosta, ja hänen syntymänsä valaisee sinunkin elämäsi, oli se kuinka alhaalla, kuinka surussa, kuinka kauheassa tilassa ikinä.

Hoosianna. Herra auta.

Siunattu hän, joka tulee Herran nimessä.

Kiitetty Daavidin Poika.