Hyttysen imukärsä

Saarnoissaan Augustinus silloin tällöin intoutuu kuvailemaan luomakunnan ihmeitä, kuten seuraavassa psalmienarraation katkelmassa. Augustinuksen mielestä luomakunta on ihmeellisesti ja kauniisti suunniteltu, ja suunnitelmallisuus näkyy aivan pienissäkin eliöissä. Esimerkkeinä hän monesti käyttää mielellään ihmisille haitallisia tai ärsyttäviä lajeja, kuten hyttysiä, kirppuja ja luteita. Nekin on tehnyt Jumala, ja siksi niissäkin asuu outo, selittämätön elämisen vimma ja järjestys. Tässä katkelmassa mainittu Getulia on ollut laaja Saharan laitamilla sijaitseva berberien asuttama alue, joka Augustinuksen tiedonkin mukaan on ollut vähäsateinen ja puuton (nuda).

**

[Ylistäkää] tuli ja rakeet, lumi ja sumu,
sinä myrskytuuli, joka panet hänen käskynsä toimeen! (KR 38 Ps. 148:8)

Miksi tässä sanotaan: ”joka panet hänen käskynsä toimeen”? On paljon tyhmiä ihmisiä, jotka eivät kykene mietiskelemään ja tekemään havaintoja luomakunnan eri osista ja siinä vallitsevasta järjestyksestä, ja miten luonnossa asiat tapahtuvat Jumalan sallimina ja hänen käskystään. Tyhmistä ihmisistä tuntuu siltä, että Jumala hallitsee kaikkia ylhäisiä asioita, mutta väheksyy alempia, hylkää ne ja luopuu niistä, eikä välitä niistä lainkaan, ei hallitse eikä säädä niitä. Ne on jätetty sattuman varaan, toimimaan miten taitavat, missä milloinkin. Näitä tyhmiä ihmisiä viehättävät vaikkapa tämmöiset tokaisut, joita he hokevat toisilleen (mutta älä sinä kuuntele heitä äläkä myönny tämmöisiin hokemiin, sillä ne ovat pilkallisia ja Jumalalle kauhistus):

Jos Jumala sateen sallisi, ei hän niitä merille antaisi.
Mikä se semmoinen johdatus olisi? Getulian autiomaa janoaa kuivana, ja merellä sataa kaatamalla!

Pitävät sitten itseään tosi älykkäinä, kun osaavat näin järkeillä. Näille ihmisille sanoisin: Jos Getulia janoaakin, älä sinä kuitenkaan jää janoiseksi. Olisi parempi, jos sanoisitkin Jumalalle: sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. (Ps. 143:6) Toisaalla sanotaan myös avoimesti näin: Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua (Ps. 63:2). Herra sanoo evankeliumissa: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan (Matt. 5:6). Ihminen, joka tuommoisin ajatuksin järkeilee, on jo mielestään kylläinen: hän ajattelee itse olevansa kovin oppinut, eikä halua oppia lisää – eikä hänellä siis ole jano. Mutta jos hänellä olisi jano, hän tahtoisi kyllä oppia. Silloin hän havaitsisi, että kaikki tapahtuu maailmassa Jumalan johdatuksesta. Jopa kirpun sopusuhtainen ruumiinrakenne saisi hänet ihmetyksen valtaan.

Hyvät ystävät, kuunnelkaa tarkoin! Kuka on suunnitellut kirpun ja hyttysen ruumiinrakenteen, niin että niissä on oma järjestyksensä, elämänsä ja liikkeensä? Mieti yhtä tuollaista pikkiriikkisen pientä otusta, valitse aivan mikä tahansa. Mieti sen ruumiinjäsenten järjestystä ja elinvoimaa, jolla se liikkuu eteenpäin, miten se haluaa paeta kuolemaa, miten se rakastaa elämää, pyrkii vaistojensa viemänä tyydytykseen, välttää pinteeseen joutumista, käyttää kaikkia aistejaan, liikkuu vikkelästi ja suunnitelmallisesti sinne tänne! Kuka on antanut hyttyselle neulan, jolla se imee verta? Kuinka hentoinen onkin imukärsä, jolla se imee! Kuka on suunnitellut tämän kaiken? Kuka on tehnyt tämän kaiken? Hätkähdät ihmetyksestä, kun mietit näin piskuisia olentoja, mutta muista ylistää kaikkein suurinta. Pitäkää lujasti kiinni tästä uskosta, veljet, älkääkä antako kenenkään horjuttaa teitä siitä pois, ja terveestä opista. Hän, joka teki maahan pienen madon, teki myös taivaaseen enkelin. Mutta taivaan enkelillä on taivaallinen asuinsija, ja maan matosella taas on maallinen asuinsija. Ei kai enkeliä tehty ryömimään mutaan eikä toukkaa luikertelemaan taivaassa? Luoja jakoi maailman asukkaat omiin asuinsijoihinsa. Katoamattomat olennot hän sijoitti katoamattomille seuduille, katoavaiset olennot katoaviin asuinsijoihin. Katsele tätä kaikkea, ylistä häntä kaikesta. Hän, joka suunnitteli madolle ruumiinrakenteen, hänkö ei hallitsisi pilvien liikkeitä?
Ja miksikö siis meriin sataa? Aivan kuin merissä ei eläisi olentoja, joita sateet ravitsevat! Ikään kuin Luoja ei olisi luonut meriin kaloja, ikään kuin sinne ei olisi tehty muita eläimiä! Katsokaa vaikka kaloja, kun ne syöksähtelevät kohti makeaa vettä. ”No, miksi sitten kaloille sataa, mutta minä saan sadetta niin harvoin?”, kysyy joku. Siksi, että tajuaisit eläväsi autiossa maassa ja että elämäsi on vaellusta, ja että tämä nykyinen elosi kävisi sinulle katkeraksi, niin että alkaisit kaivata tulevaa, ja siksi että kun saat täällä kirveleviä iskuja, kuin kehotuksia, niin korjaat kulkuasi niiden kautta.

Miten Luoja sitten on jakanut hyvyyttään eri seuduille? Otetaan esimerkiksi se Getulia, josta oli puhe. Täällä meillä sataa kunnolla oikeastaan joka vuosi, ja joka vuosi korjataan satoa, mutta täällä ei satoa voi säilöä, sillä se pilaantuu nopeasti, ja siksi sitä saadaankin joka vuosi uutta. Mutta Getuliassa sataa harvoin, ja sitten satoa tuleekin paljon ja se säilyy myös kauan. Ehkä silti kuvittelet, että Jumala on hylännyt sikäläiset asukkaat ja arvelet, että siellä ei Jumalaa kiitetä ja ylistetä maan ihanuuden tähden? Jos raahaisit sieltä tänne yhden getulialaisen ja panisit hänet kulkemaan täällä ihanien puittemme lomassa, niin hänhän haluaisi vain äkkiä pakoon, palata paljaaseen Getuliaansa. Näin Jumala on siis jakanut ja järjestänyt hyvyyksiään oman osansa kaikkiin paikkoihin, kaikille seuduille, kaikkiin aikoihin. Kävisi pitkäksi luetella tässä tarkasti eritellen kaikkia näitä asioita. Kuka siihen edes kykenisi? Mutta se, jolla on silmät nähdä, voi nähdä täällä paljon, ja nähdessään hän voi iloita, ja iloitessaan hän voi ylistää, ei näkemiään asioita, vaan Jumalaa, joka on tehnyt kaiken.
Näin kaikki luodut luomakunnassa ylistäkööt Jumalaa!

en Ps. 148, 10

CCL 40, 2172–2173