TÄHDEN PUHETTA

 

Augustinus

Loppiaissaarna 204A [s. Etaix 4, ETAIX 380 (= RB 98 (1988) 12) (= s. 204A)]

(suomennos Timo Nisula)

 

Kun taivaat julistivat Jumalan kunniaa, tähti johdatti tietäjät Kristuksen eteen palvomaan häntä. Nuo tietäjät olivat pakanakansojen ensihedelmä. He kehottavat teitä tekemään sen, minkä hekin tekivät. Tänään Kristus ottaa vastaan lahjoja. Viekää kätenne omiin reppuihinne ja ottakaa esiin sieltä asioita, jotka ovat Kristukselle mieleen. Omien köyhiensä keskellä hän näet tahtoi itsekin kokea puutetta, joten hänellekään ei ollut tilaa majapaikassa, vaikka koko maailmankaikkeus ei hänen asuinsijakseen riitä. Niin hänet laskettiin seimeen, kuten tiedätte.

Häntä etsittiin palvottavaksi, mutta esiin nostettunakin hän jäi kätköön. Juutalaisilta kysyttiin, missä Kristus syntyy, ja he vastasivat: ”Betlehemissä” (Matt. 2:5). He näyttivät tien, jota kulkea, mutta eivät itse kulkeneet sitä. Kuin tienviitat, jotka osoittavat määränpään, hekin jäivät niille sijoilleen seisomaan.

Tähti tuli esiin kuin kielenä taivaasta ja se johdatti tietäjiä ja näytti heille paikan. He eivät pitäneet sylilasta halpana, vaan heittäytyivät pienen lapsen eteen, sillä he ymmärsivät, kuinka suuri hän oli. Jumalan Sana otti vastaan ihmisten lahjat. Sylivauvana hän ei osannut ihmisten sanoja ja oli silti enkelten korkeaa tietoa. Hän ei osannut ihmisten sanoja ja silti hänestä kerrottiin hyvä uutinen. Taivaat julistaisivat vielä hänen kunniaansa, sillä apostolit ovat nuo taivaat, ja salaman leimahdukset heidän ihmeitään, ukkosenjyrinä heidän opetuksiaan. Heidänhän sanoistaan psalmi juuri puhuu kertoessaan:

se kaikuu kaikkialla,

maanpiirin yli merten ääriin.

(Ps. 19:5)

Kun psalmin alun perin kuvaamat taivaankannen äänet yli maanpiirin eivät meitä tavoittaneet, lopulta luoksemme tulivat apostolit ja heidän sanansa löysivät meidät ja muuttivat meidät.

Kristuksen pienuus koituu meidän suuruudeksemme. Kristuksen sanattomuus on kaunista puhetta meille. Kristuksen köyhyys on meille rikkaudeksi, niin kuin myöhemmin Kristuksen kuolema koitui meidän elämäksemme. Taivaan leipä lepäsi eläinten kaukalossa. Herran juhdat, jos teillä on nälkä, astukaa lähemmäs. Kantakaa häntä sydämissänne ja niin teistä tulee Kristuksen juhtia. Hän on teille samaan aikaan ratsumies ja rehu. Tiedätte varmasti, että Jeesus ratsasti kerran aasilla ja johti tuon aasin sisään Jerusalemiin. Kantakaa häntä selässänne, hän tietää mihin teitä johtaa. Astelkaa turvallisesti eteenpäin, ette varmasti eksy minnekään, kun teillä on satulassa tuollainen ratsastaja.

On olemassa tie, joka vie taivaalliseen Jerusalemiin. Se tie on usko. Sitä tietä kulkekaa ja kantakaa Kristusta, niin pääsette kerran perille ikuiseen autuuteen.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: