Pyhä ja puhdas kirkkomme (Mandatum donatistarum)

Seuraava teksti ei ole Augustinuksen kirjoittama, vaan harvinainen näyte “donatolaiseksi” nimitetyn pohjoisafrikkalaisen kirkon raamattuargumentaatiosta. “Donatolaiset” olivat traditionalistisia kristittyjä, jotka tunsivat Raamattunsa ja kirkon perinteen. Kun progressiivisempi pohjoisafrikkalainen kirkkokunta (jonka tunnemme “donatolaisten” vastustajien teksteistä “katolisena” kirkkona) sai pitkällisten yritysten jälkeen keisarin panemaan pakkotoimilla toteen kahden kirkkokunnan yhdistämisen, se tapahtui vuonna 411 Karthagossa toimitetun näytösoikeudenkäynnin avulla. Karthagon kokoukseen tuli keisarin käskystä molemmista kirkoista useita satoja piispoja ja sen tarkoituksena oli saada selvyys siitä, kumpi kirkoista “oli oikeassa”. Oikeuden puheenjohtajana toimi tribunus et notarius Flavius Marcellinus. Jo edellisenä syksynä julkaistusta keisari Honoriuksen ediktistä käy selväksi, mikä tulisi olemaan kokouksen (collatio) lopputulos.
“Donatolaiset” tekivät kaikkensa, jotta kokous suistuisi raiteiltaan teknisiin vaikeuksiin, mutta lopulta heidän oli kolmantena kokouspäivänä mentävä asiaan. “Donatolaiset” lukivat ääneen koko kirkkonsa valtuuttaman asiakirjan, jossa pääasiassa Vanhan testamentin teksteillä argumentoitiin “kirkon pyhyyden ja puhtauden” puolesta kirkon “sekaannusta” (permixtio) vastaan.

**

Piispa Habetdeum sanoi:

“Flavius Marcellinukselle, korkea-arvoiselle ja kunnioitettavalle tribuunille ja notaarille!

Januarianus ja muut piispat katolisessa totuudessa, joka kärsii vainoa mutta ei aiheuta sitä itse.

Olemme antaneet valtuudet veljillemme ja kollegoillemme puolustaa asiaamme Teidän Ylhäisyytenne johtamassa istunnossa. On erinomainen merkki oikeudenmukaisesta tuomarista, että sitä, minkä hän sallii toiselle osapuolelle, hän ei evää toiselta osapuolelta. Näin hänen ei katsota suosivan toisia ja painostavan toisia. On siis oman viisautenne mukaista, että pidätte silmällä tätä sääntöä ja jo etukäteen varotte rikkomasta sitä, etenkin koska olette omilla säädöksillänne julkisesti kutsuneet kansalaisia arvioimaan johtamaanne kokousta.

Kun meidän vastustajamme, nuo luopiot ja vainoojat, liittivät näihin pöytäkirjoihin oman, hartaasti kynäillyn, pitkään suunnitellun ja kirjoitetun julkilausumansa, kuuntelitte sen mielellänne ja silti vailla ennakkoluuloja meitä kohtaan. Niinpä nyt painokkaasti pyydämme, että soisitte saman kunnian meidänkin kirjelmällemme. Meitä ei niinkään pelota heidän turmeltunut ja vääristynyt opetuksensa. Kannamme ennemminkin huolta siitä, että omien edustajiemme työmäärä ei koidu liian raskaaksi heidän joutuessaan kiistämään vastustajiemme syytöksiä. Siinähän ei yksi päivä riittäisi eikä kenenkään ääni ja keuhkot kestäisi, jos pitäisi kohta kohdalta käydä puolustautumaan heitä vastaan. Pyydämme siis, että otatte vastaan tämän meidän kirjelmämme ja liitätte sen mukaan aineistoon, ja kuulemaan siitä oman kantamme käsiteltävään asiaan.

Meidän vastustajamme luettelevat ensin tekstejä, joilla he tahtovat osoittaa, että kirkko on heidän kunniakseen levinnyt kaikkialle. Edustajilleen he ovat ennen kaikkea tähdentäneet, että heidän tulee vastustaa meitä, jotka puolustamme kirkon puhtautta. Lisäksi he ovat edustajilleen todenneet, että on painotettava sitä, miten kirkossa tulee maailmanloppuun saakka asumaan sekaisin sekä hyviä että pahoja jäseniä ja että tämä on jo Raamatussa ennustettu asiaintila.

Tämän seikan takia me tulemme osoittamaan paremminkin sen, että Raamatussa on Kristuksen kirkon ilmoitettu olevan pyhä ja puhdas.

Jesaja sanoo:

Herää, Siion, herää, pukeudu voimaasi, pue yllesi loistavat vaatteet, pyhä kaupunki, Jerusalem! Koskaan enää ei katujasi polje ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas. (Jes. 52:1)

Toisaalla:

Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä. (Jes. 62:11-12)

Ja toisaalla:

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet,
sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”
Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat,
rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. (Jes. 35:4-6)

Ja hän lisää:

Ja sinne syntyy tie, valtatie, sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi. Epäpyhä ei saa sille astua: Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin. […]
Leijona ei nouse sille tielle, ei yksikään raateleva peto, ei yksikään. Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat. (Jes. 35:8-10)

Laulujen laulussa kuvataan kirkkoa Herran sanoilla näin:

Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virheä. (Laul. 4:7 KR 38)

Saman on apostoli Paavali todennut täysin avoimesti:

Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta
pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla
voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä. (Ef. 5:25-27)

Ja toisaalla:

Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. (2. Kor. 11:2)

Vaikka on siis olemassa näin paljon ja vakuuttavia dokumentteja kirkon puhtaudesta, jonka Pyhä Henki on meille luvannut, vastustajamme kohauttavat niille olkapäitään ja halveksuvat niitä. He alleviivaavat asiaan kuulumatonta rikkaviljavertausta ja vakuuttelevat sen perusteella, että kirkossa huonot jäsenet tulevat pysymään hyvien keskuudessa. Herra itsehän selittää vertauksensa apostoleilleen näin:

Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika.
Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä. (Matt. 13:37-39)

Ja niin edelleen.

Herra sanoo: pelto on maailma. Ei siis kirkko, vaan maailma, ja maailmassa hyvät elävät samaan aikaan pahojen kanssa sadonkorjuuseen asti. Toisin sanoen, he ovat tallessa aina Jumalan tuomiopäivään asti. Sitä minkä Herra on selittänyt, ei voi ihminen turmella. Ja jos apostolit, Herran seuralaiset, olisivat sallineet saatanan lasten, eli rikkaviljan, sikiävän pyhien yhteisössä, eiväthän he olisi koskaan viskanneet kirkosta ulos Simonia, Erastosta, Filetosta, Aleksandrosta, Demasta, Hermogenesta tai muita tuonkaltaisia ihmisiä. Päinvastoin, jos niin olisi, koko pyhien kirjoitusten kaikuva opetus turhentuisi täysin, sillä Raamattu opettaa, että saastaiset on erotettava pyhistä pappien huolellisen vaivannäön avulla. Herra sanoo Mooseksen kautta:

Tätä määräystä teidän on aina noudatettava sukupolvesta toiseen.
Teidän tulee tehdä ero pyhän ja maallisen, saastaisen ja puhtaan välillä. (Lev. 10:9-10)

Kun sittemmin papit laiminlöivät tämän tehtävänsä, Pyhä Henki soimaa heitä sanoen:

Sen papit rikkoivat ehdoin tahdoin minun lakiani ja saastuttivat sen, mikä oli minulle pyhitetty. He eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eivät opettaneet, mikä on saastaista, mikä puhdasta. (Hes. 22:26)

Edellä mainittuun vertaukseen vastustajamme liittävät myös opetuksen siitä, että akanoiden tulee kirkossa pysyä yhdessä jyvien kanssa. Jo Jeremia kumoaa tämän näin:

Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa? (Jer. 23:28)

Ja apostoli Paavali näin:

Mitä tekemistä on keskenään uskovalla ja epäuskoisella, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? (ks. 2. Kor. 6:14-15)

Salomo taas näin:

Kulkeeko susi karitsan kanssa,

jumalaton hurskaan seurassa? (Sir. 13:17)

Vastustajamme uskovat lujina myös vertaukseen, jossa hyvät ja huonot kalat ovat samassa verkossa rantaan saakka, toisin sanoen, vanhurskaat ja jumalattomat pysyvät toisiinsa takertuneina yhdessä maailmanloppuun saakka. Mutta he eivät huomaa, että vertaus on kerrottu kätketyistä syntisistä, sillä niin kauan kuin verkko on veden alla, kalastajat eli papit eivät voi tietää mitä verkossa on, ennen kuin se vedetään rantaan puhdistettavaksi ja siitä saadaan irti hyvät ja huonot kalat. Aivan samalla tavalla on kirkossa piileviä huonoja jäseniä, joita papit eivät huomaa ja jotka tulevat näkyviin vasta viimeisellä tuomiolla. Silloin heidät erotellaan pyhien seurasta kuin huonot kalat. Näinhän Herra kertoo vertauskuvan avulla evankeliumissa tarinan piilossa olevasta syntisestä, joka kätkeytyy pappien silmiltä ja näin saa heidät petettyä:

Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. (Matt.   22:11-13)

Tällä perusteella on siis aivan turhaa väittää, että hyvien ei pidä hylätä pahoja jäseniä ja synnyttää ”Jumalaa pilkkaavaa skismaa” ja että hyvien tulee sietää pahoja jäseniä ”hurskaassa ykseydessä”. Juuri tähän sopivat Herran vihastuneet sanat, kun hän tuntee inhoa epäpyhää sekaannusta (permixtio) kohtaan ja kutsuu omansa täydelliseen eriytymiseen.

Minun silmissäni israelilaisista on tullut pelkkää kuonaa (permixtio). Sitä he kaikki ovat, kuparia, tinaa, rautaa ja lyijyä, hopean kuonaa sulatusuunissa. Sen tähden sanoo Herra Jumala: Koska teistä kaikista on tullut pelkkää kuonaa, minä kokoan teidät keskelle Jerusalemia. Niin kuin hopea, kupari, rauta, lyijy ja tina kootaan sulatusuuniin, jotta niihin lietsottaisiin tulta ja ne sulatettaisiin, niin kokoan minä vihani vimmassa teidät, panen uuniin ja sulatan. Minä kokoan teidät ja lietson teidän yllenne vihani tulen, ja sen liekeissä te sulatte. Niin kuin hopea sulatetaan uunissa, niin sulatetaan teidät kaupungissanne. Silloin te ymmärrätte, että minä, Herra, syöksin vihani teihin. (Hes. 22:18-22)

Näillä ja muillakin teksteillä Jumalan kirkkoa tulee puolustaa epäpuhtaiden aiheuttamaa sekaannusta ja kuonaa vastaan. On selvää, millaisen omantunnon varassa vastustajamme hyökkäävät näitä kohtia vastaan, kun he eivät halua erottaa huonoja jäseniä hyvien yhteydestä vaan puolustelevat virheitään. Seurauksena on, että he lankeavat silkkaan jumalanpilkkaan kun väittävät, että ei kirkko voi likaantua edes huonojen jäsenten täysin avoimista rikoksista. He käyttävät tuekseen profeettojen esimerkkiä, jotka nuhtelivat kovin sanoin pahoja ihmisiä heidän rikoksistaan, mutta eivät vetäytyneet heistä konkreettisesti erilleen. Me taas olemme osoittaneet, että tuon ajan käytännöt ovat jotain aivan muuta kuin omana aikanamme, sillä tuolloin oli mahdollista vihmoa itsensä kasteilla puhtaaksi joka kerta, kun oli tehnyt syntiä. Ja kuitenkin löytyy myös profeettoja, jotka sanoutuivat irti kanssakäymisestä pahojen israelilaisten kanssa, kuten vaikkapa Sefanja(n tarina opettaa). Hänet lähetettiin Jerobeamin luo, joka oli erotettu kansasta (in schismate positus), ja hän sai käskyn olla syömättä leipää ja vettä erotetun pöydässä. Tuo profeetta rikkoi kuitenkin kieltoa ja paluumatkalla leijona tappoi hänet. (1. Kun. 13:11-28). Elia ja Elisa eivät koskaan olleet yhteydessä Samarin skismaattisiin alttareihin eivätkä taipuneet niiden yhteyteen, vaan elivät mieluummin yksinäisyydessä. Eikä myöskään Hoosea tahtonut osallistua heidän sakramentteihinsa, vaan hän inhoaa heidän uhrejaan ja kiroaa ne näin:

Ne ovat heille kuin murheen leipä: kaikki, jotka sitä syövät, saastuttavat itsensä. (Hoos. 9:4 KR 38)

Entä miten Aamos olisi voinut olla tekemisissä Samarian sakramenttien kanssa, kun väärä profeetta panettelee häntä kuninkaan edessä näin:

Aamos lietsoo israelilaisten keskuudessa kapinaa sinua vastaan. Maa ei kestä hänen puheitaan. (Aam. 7:10)

Tämän vuoksi Aamos karkotettiin pois.

Entäpä miten Jerusalemissa olisivat profeetat voineet sekaantua syntisten ihmisten uhreihin, kun he Pyhää Henkeä täynnä lausuvat niistä tuomionsa, esimerkiksi Jesajan suulla näin:

Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra. – Olen saanut kyllikseni polttouhreista, pässeistä ja syöttiläiden rasvasta, ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri. Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne. Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne – minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan.
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat. (Jes. 1:11-15)

Ja toisaalla:

Te teurastatte härkiä, ja kohta taas tapatte ihmisiä, te uhraatte lampaan kuin taittaisitte koiralta niskan. Sian verta ovat teidän ruokauhrinne, pahan palvontaa teidän suitsutuksenne. (Jes. 66:3)

Haggai taas ei kiroa vain uhreja vaan kauttaaltaan koko syntiä tekevän kansan:

Sellaista on tämä kansa, sellaisia nämä ihmiset minun edessäni, sanoo Herra. Epäpuhtaaksi tulee jokainen, joka sinne astuu. (vrt. Hagg. 2:14).

Malakia taas lausuu:

Te papit pidätte minua pilkkananne. ”Miten me olemme pitäneet sinua pilkkanamme?” te kysytte. – Siten, että olette tuoneet minun alttarilleni saastaista ruokaa. ”Miten me olemme saastuttaneet sinun alttarisi?” te kysytte. – Siten, että olette ajatelleet: ”Herran pöytähän on siunattu”, ja niin olette tehneet tyhjäksi sen, mikä sille on asetettu. (vrt. Mal. 1:6-7)

Samat asiat löytyvät kaikilta profeetoilta, sillä jos he olisivat olleet alttariyhteydessä niihin, jotka he näin kovin sanoin tuomitsivat, he olisivat olleet syypäät yhteistyön ja rikoskumppanuuden syytteisiin. Niinpä profeetat kyllä asuivat Israelin keskuudessa, mutta eivät olleet yhteydessä (luopioihin).

Oman rikoksensa puolustuksena vastustajamme vetoavat kavaltaja Juudaksen esimerkkiin ja arvovaltaan, väittäen että Herramme valitsi hänet tietäen kavalluksesta ennalta ja sietäen kavaltajaansa tuntien hänen luontonsa, vaikka tosiasiassa oli niin, että Herra kyllä otti Juudaksen apostolien joukkoon antamatta ennaltatietämyksensä vaikuttaa valintaansa, mutta Juudaksen todellinen minä taas oli vain Herran tiedossa, ei muiden ihmisten. Tällä tavalla hän sietää luopioita myös nykyään eli vain silloin kun he ovat ihmisiltä kätkössä. Onhan kirjoitettu:

Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa, mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille ja lapsillemme. (Deut. 29:28)

Psalmeissa sanotaan:

Sinä, Jumala, kyllä tiedät sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet. (Ps. 44:22)

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa:

Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen. (1. Sam. 16:7)

Ilmestyskirjassa:

Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset. (Ilm. 2:23)

Kun sitten Herra oli aterialla opetuslastensa kanssa ja sanoi: ”Yksi teistä on kavaltava minut,” Juudas vastasi hänelle: ”En kai se ole minä, Herra?”, niin hän tämän kuultuaan vastasi Juudakselle: ”Itsepä sen sanoit.” (ks. Matt. 26:21-25). Juudas tajusi silloin heti paljastuneensa ja poistui hämmentyneenä paikalta. Pian hän kuitenkin palasi miesjoukon kanssa kavaltamaan Herransa. Kulkekoot siis kaikki Herran totuuden viholliset suojeluspyhimyksensä (patronus) Juudaksen seurassa; nuo, jotka pinnistelevät  Juudaksen tavoin yrittäessään puolustaa ilmiselviä syyllisiä.

Saastaisen sekaannuksensa (polluta permixtio) puolustuksena he myös vetoavat apostolin sanoihin Filippiläiskirjeessä:

Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei. (Fil. 1:18)

Tällaisen puolustuksen voimme kumota profeetta Hoosean sanoin:

Hänen lapsiaan en rakasta, he ovat porton lapsia.
Heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän synnyttäjänsä on häpäissyt itsensä. (Hoos. 2:6-7)

Samoin Jesajan sanoin:

Niinkuin verellä tahrattu vaate ei tule puhtaaksi, niin et tule sinäkään puhtaaksi, sillä sinä tuhosit minun maani ja surmasit minun kansani. Sinä et tule iäti pysymään, sinä pahuuden siemen (semen nequam). Valmista poikasi tuhoon isiensä syntien tähden, niin että he eivät enää nouse. (vrt. Jes. 14:20-21)

Samoin Ensimmäisessä kuningasten kirjassa:

Näin Salomo erotti Abjatarin Herran papin virasta ja toteutti sen, mitä Herra oli Silossa sanonut Eelin suvusta. (1. Kun 2:27)

Sitten he väittävät Kristuksen kasteesta, että sitä koskee sama kuin katolista kirkkoa: levinnyt kaikkialle ja on kaikkien omistama. Tämä voidaan helposti ja lyhyesti kumota isiemme ja autuaiden marttyyriemme säädöksillä. Röyhkeästi ja piittaamattomasti nuo totuuden viholliset väittävät, että kasteen voi hyvin ottaa vastaan varkaiden ja ryöväreiden ja kenen tahansa ulkopuolisten käsissä, ja käyttävät todistetekstinään sellaista apostoli Paavalin jaetta, joka ei liity käsillä olevaan asiaan mitenkään: ”ihmiset pitävät totuutta vääryyden vallassa”(Room. 1:18). Näin he haluavat siis puolustaa varkautta väärän asian hyväksi varastetulla tekstillä!

Tosiasiassa apostoli kirjoittaa tuossa pakanoista ja nuhtelee epäuskoisia näin sanoen:

Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa.
Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille.
Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.
Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan saastaisuuteen. (Room. 1:18-24)

Jos he nyt pitäytyvät koko tämän kohdan avaamaan merkitykseen, hehän tunnustautuvat sitten ottamaan vastaan myös kaikki pakanoiden mysteeriot. Tämän seurauksena he ovat kuorruttaneet erheensä kaiken lisäksi ilmiselvällä jumalanpilkalla, kun väittävät, että ne jotka hylkäävät harhaoppisten kasteen, saattavat hylätä myös itse Kristuksen, sillä tunnustivathan demonitkin Jeesuksen. Tässä kohtaa vastustajamme eivät vain tökerösti loukkaa pyhien marttyyrien perintöäm vaan rientävät ihan mielissään yhteyteen ja osallisuuteen demonien kanssa, sillä ”tunnustivathan demonitkin Jeesuksen”. Sitten he sukkelan vikkelästi toteavat, että ulkopuolella kastettu on otettava vastaan – ei siksi, että häneltä puuttuu jotain mitä hänellä ei ole, vaan siksi, että hänelle olisi hyötyä siitä, mikä hänelle on suotu. Molemmissa noissa väitteissään he ovat aivan sekaisin. Pyhien marttyyrien säädökset tekevät heidän väitteensä turhiksi, kuten yllä on jo sanottu. Sillä miten muka voisi olla mahdollista, että jos kirkko on yksi ja Kristusta ei ole jaettu, kasteen voisi ottaa vastaan kirkon ulkopuolella?

He myös kuvittelevat, että seuraava teksti puhuu meitä vastaan:

Harkitse kätten päällepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. (1. Tim. 5:22)

Tähän he nopeasti tietysti lisäävät, että ihmisistä on erottauduttava pikemminkin elämäntapojen osalta kuin konkreettisella tavalla. Me taas tuomme esiin, että pahoista on eristäydyttävä sekä elämäntapojen osalta että aivan konkreettisesti. Neljännessä Mooseksen kirjassa sanotaan:

Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen lähistöltä älkääkä koskeko mihinkään heille kuuluvaan. Muuten tuhoudutte heidän syntiensä tähden. (Num. 16:26)

Samoin Jesajassa:

Pois, pois, lähtekää Babylonista! Saastaiseen älkää koskeko, lähtekää pois sieltä, pitäkää itsenne puhtaina, te Herran pyhien astioiden kantajat! (Jes. 52:11)

Samoin apostoli:

Tehän olette elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
– Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
Siksi Herra sanoo:
– Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. (2. Kor. 6:16-18)

Entä mitä on sanottava tästä: kun me syytämme heitä vainosta ja törkeästä väkivallasta, jolla he ja heidän edeltäjänsä ovat jo yli sata vuotta tauotta piinanneet ja kiusanneet meitä ja meidän isiämme, niin heitä ei edes hävetä ottaa tekosyyksi sitä, että jotkut meistä ovat heidän sanojensa mukaan kohdelleet väkivaltaisesti maximiniolaisia. Onhan se nyt aivan eri asia pyytää siviilioikeuden kautta, että vääryydellä anastetut kirkkorakennukset ja köyhäinrahastot palautetaan, ilman että ketään pakotetaan vastoin omaa tahtoaan liittymään meidän yhteyteemme, kuin se mitä he ovat tehneet: avoimesti ja raivokkaasti kaataneet koko kristikansan päälle kaikenlaista kauheutta ja julmuutta. Kelle muka olisi epäselvää, että nuo luopiot ja meidän vainoojamme ovat heti alusta lähtien, heti kun jäivät luopumuksestaan kiinni, vedonneet väärennetyin todistein tämän maailman hallitsijoihin, jotta saisivat tehtyä meistä lopun? Samoin he ovat kautta historian pakottaneet meitä liittymään yhteyteensä, uhkailemalla ja kaikenlaisten kirjoittamiensa lausuntojen avulla, Jumalan käskyjen vastaisesti.

Emme aio edes mennä siihen, kuinka paljon kristittyjen verta on vuotanut Leontiuksen, Ursaciuksen, Macariuksen, Pauluksen, Taurinuksen, Romanuksen ja muiden tuollaisten pyöveleiden käsissä, jotka vastustajamme ovat pyhien tuhoksi tänne tilanneet tämän maailman keisareilta. Valtava määrä piispoja on kuollut, monet on tuomittu maanpakoon, koko kristikansa on kärsinyt vainoa, askeettilupauksen tehneitä naisia on raiskattu, varakkaiden kristittyjen omaisuutta on takavarikoitu, köyhät on ryöstetty puille paljaille, kiertelevät papit on ajettu pakosalle. Kaikki tällainen, mitä on meidänkin aikanamme tapahtunut, on selvää jokaiselle.

He ovat saaneet aikaan sen, että piispoja on ajettu maanpakoon, pakolaiskristittyjä on tapettu heittämällä heidät jyrkänteiltä, seurakuntia on painostettu, pappishenkilöitä on ahdisteltu, kirkkoihin on hyökätty, on pahoinpidelty niitä, jotka eivät halua kääntyä heidän kirkkoonsa. Esimerkkinä vain yksi pikkukaupunki, jonka nimi on Bagai. Siellä he saivat aikaan suuren verilöylyn, jossa moni kristitty menetti henkensä, eivätkä he ole saaneet siitäkään tapauksesta kyllin, vaan jatkavat samanlaista peliä aina tähän päivään saakka.

Olisi turhaa työtä alkaa etsiä Raamatusta kohtia, joissa kielletään tällainen rikollinen toiminta ja noiden vastustajiemme katkerat ja kauheat väkivallanteot, kun ne kerran kielletään jo maallisissakin laeissa. Siksi katsomme, että olemme antaneet riittävän vastauksen vastustajiemme erheisiin ja kumonneet heidän heikot ja asiaankuulumattomat raamattuargumenttinsa.

Toisella käsialalla:
Herra sinut vahingoittumattomasti varjelkoon, tämä on toivomme.

Kun teksti oli luettu, Marcellinus, korkea-arvoinen tribuuni ja notaari sanoi:

Luettu teksti liitetään tämän päivän pöytäkirjoihin.

Koska on kärsivällisesti kuunneltu koko se teksti, minkä olette tätä kokousta varten tänne tuottaneet, on välttämättä kuunneltava myös, mitä vastapuoli haluaa nyt vastata tähän tekstiin.

Gesta collationis Carthaginiensis (ed. Serge Lancel [SC 194, 195, 224, 373])

GCC III, §258 (p. 1194-1220)