Mitä on manikealaisuus?

Vuosina 428–429 Augustinus kirjoitti lyhyen käsikirjan harhaopeista (de haeresibus). Kirja oli tilaustyö: kartagolainen diakoni Quodvultdeus oli pyytänyt Augustinusta laatimaan ytimekkään ja kätevän oppaan erilaisista harhaopeista. Augustinus vastasi Quodvultdeuksen pyyntöön pienellä viiveellä ja epäröinnin jälkeen. Augustinus kirjoitti ensin yhden kirjan mittaisen luettelon erilaisista harhaopeista aina alkuseurakunnan ajoista omaan aikaansa asti. Hänen tarkoituksenaan oli laatia vielä toinen kirja, jossa hän olisi pohtinut harhaopin olemusta ja määritelmää, mutta työ jäi kesken hänen kuollessaan vuonna 430. Seuraava käännös on yksi teoksen laajimmista harhaoppien kuvauksista, luettelon 46. harhaoppi eli manikealaisuus. Tuon uskonnollisen suuntauksen Augustinus tunsikin varsin hyvin, sillä oli nuoruudessaan kuulunut manikealaisiin lähes kymmenen vuoden ajan. Nykytutkijat pitävät Augustinuksen tietoja manikealaisten opeista ja elämäntavoista seikkaperäisinä ja tarkkoina. Kuten alla olevasta tekstistä ilmenee, Augustinus ei tokikaan kuvaa manikealaisuutta neutraalina uskontotieteilijänä vaan poleemisella otteella. Tekstistä saa kuitenkin napakan kuvauksen persialaisen Manin (k. 277) perustaman uskonnon opetuksista, etiikasta, spiritualiteetista ja hierarkiasta.

**

Manikealaisuuden perustaja

1. Manikealaisuuden on perustanut eräs persialainen nimeltään Mani. Kun hänen mieletöntä oppiaan sitten alettiin julistaa Kreikassa, hänen seuraajansa kutsuivat häntä mieluummin Manikeukseksi, jotta ei olisi syntynyt mielleyhtymää mielisairauteen (kr. manes). Tuosta nimestä sitten jotkut heistä, käydäkseen sivistyneistä mutta osoittautuen valehtelijoiksi, keksivät kutsua häntä kahdella N-kirjaimella Mannikeukseksi eli mannan jakajaksi.

Manikealainen maailmankuva

2. Mani kehitteli opetuksen kahdesta erillisestä ja vastakkaisesta elementistä, jotka ovat molemmat yhtä ikuisia eli aina olemassa olevia. Hän spekuloi myös, että on olemassa kaksi olemusta ja substanssia, nimittäin hyvyys ja pahuus. Tässä hän seurasi muita vanhoja harhaoppisia. Nämä opettivat omissa uskomuksissaan, että hyvä ja paha ovat jatkuvassa kamppailussa, toisiinsa sekoittuneina, ja että hyvä täytyy puhdistaa pahasta ja että sellainen hyvyys, jota ei kyetä puhdistamaan, joutuu pahuuden kanssa ikuiseen tuhoon. Heidän oppeihinsa liittyi paljon kaikenlaisia myyttejä, joiden läpikäyminen tekisi tästä oppaasta aivan liian pitkän.

3. Näiden älyttömien ja jumalattomien tarujen perusteella heidän on sitten pakko ajatella, että hyvät sielut ovat samaa olemusta kuin jumalan olemus, ja että hyvyyden sielu tulee vapauttaa sekoittumisesta pahuuden sielujen vastakkaiseen olemukseen.

4. Niinpä he kyllä tunnustavat, että hyvyyden eli jumalan olemus on tehnyt maailmankaikkeuden, mutta se on tehty hyvyyden ja pahuuden sekoituksesta, joka syntyi, kun kumpikin näistä olemuksista alkoi taistella toistaan vastaan.

Manikealainen pelastuskäsitys ja uskonharjoitus

5. He opettavat, että hyvyys puhdistetaan ja vapautetaan pahuudesta maailmankaikkeudessa ja sen kaikissa elementeissä jumalan voimilla. Tätä puhdistusta suorittavat myös heidän valittunsa (electi) siinä, millaista ravintoa he kuluttavat. Ruoka-aineissa on heidän mukaansa sekoittuneena jumalan olemusta, kuten koko maailmankaikkeudessakin. He ajattelevat, että heidän valittunsa puhdistavat ravinnossa olevaa jumalan olemusta sen elämäntavan avulla, jonka mukaan manikealaiset valitut elävät. Tuo elämäntapa on jotenkin pyhempää ja ensiluokkaisempaa kuin heidän kuulijoidensa (auditores) elämäntapa. Näistä kahdesta ihmisryhmästä, valituista ja kuulijoista, heidän seurakuntansa sitten muodostuukin.

6. Heidän mielestään ruokien ja juomien kanssa sekoittunut ja liimautunut hyvä ja jumalallinen olemus on paljon tiukemmin ja likaisemmin kiinni muissa ihmisissä, jopa heidän kuulijoissaan, ja erityisesti niissä ihmisissä, jotka tekevät lapsia. Sitten kaikki valo, jonka he saavat puhdistettua, palaa takaisin jumalan valtakuntaan ikään kuin omille sijoilleen. Tämä paluu tapahtuu aluksissa, jotka heidän mukaansa ovat kuu ja aurinko. Myös nämä alukset on tehty puhtaasta jumalallisesta olemuksesta.

7. Tuota materiaalista valoa, joka levittäytyy kuolevaisten elollisten olentojen silmien eteen, he sanovat jumalan olemukseksi. Puhtaimmillaan he uskovat sen löytyvän noista aluksista, mutta sitä on myös kaikissa muissa valoisissa asioissa, joihin se on heidän mukaansa jäänyt kiinni ja sekoittunut ja joista se tulee saada puhdistettua vapaaksi. He ajattelevat, että pimeyden valtakunta koostuu viidestä eri elementistä, joille on sitten syntynyt kullekin oma ruhtinaansa. Nämä elementit he ovat nimenneet Savuksi, Pimeydeksi, Tuleksi, Vedeksi ja Tuuleksi. Savussa ovat syntyneet kaksijalkaiset elolliset, ja ihmisen alkuperä on heidän mukaansa tässä elementissä. Pimeydessä ovat syntyneet matelijat. Tulessa ovat syntyneet nelijalkaiset. Vedessä ovat syntyneet uivat olennot ja Tuulessa ovat syntyneet lentävät olennot. Näitä viittä pahuuden elementtiä vastaan on jumalan valtakunnasta ja olemuksesta lähetetty taistelemaan viisi hyvyyden elementtiä. Taistelun myötä Savuun on sekoittunut Ilma, Pimeyteen Valo, pahaan Tuleen hyvä Tuli, pahaan Veteen hyvä Vesi, pahaan Tuuleen hyvä Tuuli. Ne alukset eli kaksi valaisevaa taivaankappaletta he erottelevat toisistaan niin, että kuu on tehty hyvästä Vedestä ja aurinko on tehty hyvästä Tulesta.

8. Näissä aluksissa on pyhiä voimia, jotka muuntautuvat maskuliinisiksi hahmoiksi voidakseen vietellä vastapuolen feminiinisiä voimia. Samoin niissä on naispuolisia hahmoja, jotka viettelevät pimeyden valtakunnan maskuliinisia voimia. Kun tämä viettely herättää sitten pimeyden voimissa himon, niistä purkautuu ulos se valo, mikä on sekoittunut vangiksi pimeyden ruhtinaiden elimiin. Valon enkelit ottavat sen talteen puhdistamista varten ja kun se on puhdistettu, se lastataan aluksiin ja kuljetetaan takaisin omaan valtakuntaansa.

Manikealaisten ryhmien riiteistä

9. Tällainen opetus ohjaa, tai oikeastaan voidaan sanoa, että heidän vastenmielinen taikauskonsa pakottaa heidän valittunsa nauttimaan eräänlaista ehtoollista, johon on sekoitettu ihmisen siemennestettä, jotta jumalallinen olemus puhdistettaisiin siitäkin, kuten kaikista muistakin ruuista, joita he syövät. He kylläkin kiistävät tekevänsä tätä ja vakuuttelevat, että jotkut muut harjoittavat tällaista riittiä manikealaisiksi tekeytyen. Mutta kuten tiedät, he paljastuivat tässä asiassa eräässä kirkossa Karthagossa, jo silloin kun sinä olit siellä diakonin virassa. Tribuuni Ursus oli tuolloin keisarillisen aluehallinnon johdossa ja hänen aloitteestaan jotkut näistä ihmisistä saivat syytteen. Eräs tyttö nimeltään Margarita paljasti silloin tuon kieroutuneen ja häpeällisen riitin ja kertoi, että vaikka ei ollut edes kahdentoista vuoden ikäinen, hänelle oli tehty seksuaalista väkivaltaa tuon rikollisen mysteerin tähden. Lisäksi Ursus sai kovalla vaivalla pakotettua erään Eusebian, jonkinlaisen manikealaisten nunnan, tunnustamaan, että hänkin oli kokenut saman kuin Margarita. Vaikka hän ensin vannoi olevansa koskematon ja vaati kätilön tutkimusta, tuon tutkimuksen löydösten seuraus oli se, että Eusebia antoi aivan saman lausunnon tuosta sairaasta ja häpeällisestä riitistä kuin Margarita, vaikka hän ei ollut ollut paikalla kuulemassa tytön todistusta: vehnäjauhoja ripoteltiin seksiaktissa olevan parin alle, niin että niihin imeytyi ja sekoittui heidän eritteitään.

Ja vielä melko äskettäin joitain näitä ihmisiä paljastui ja heidät haastettiin kirkonoikeuteen, kuten käy ilmi niistä piispallisista pöytäkirjoista, jotka minulle lähetit. Hekin tunnustivat perinpohjaisen kuulustelun jälkeen osallisuutensa näihin turmionvälineisiin (exsecramentum) – eikä armonvälineisiin (sacramentum).

10. Yksi näistä kiinnijääneistä oli nimeltään Viator ja hän kertoi, että ryhmää, joka harrastaa tällaisia, kutsutaan oikeastaan kataristeiksi. Saman manikealaisen ryhmittymän hän kertoi jakaantuneen kataristien ja varsinaisten manikealaisten lisäksi myös mattaristeihin, mutta sitä hän ei kyennyt kieltämään, että jokainen näistä kolmesta ryhmittymästä juonsi juurensa samaan perustajaan ja että yleisesti ottaen kaikki olivat manikealaisia. Varmaa on ainakin se, että kaikille manikealaisille on olemassa heitä yhdistäviä kirjoituksia ja näihin teksteihin on tallennettu hirveitä kertomuksia miespuolisten olentojen muuttumisesta naispuolisiksi ja päinvastoin, jotta näin voitaisiin sitten vietellä ja laukaista seksuaalisen himon kautta ulos sitä jumalallista olemusta, joka on vangittuna mies- ja naispuolisiin pimeyden ruhtinaisiin ja jotta se näin sitten pääsisi pakoon ja vapauteen. Näistä myyteistä on tuo häpeällinen riittikin siinnyt, vaikka manikealaiset kuinka kieltäisivät sellaista riittiä harjoittavansa. Kyllähän he matkivat jumalallisia voimia muutenkin aina kykyjensä mukaan, kun puhdistelevat jumalansa olemusta. Se olemus on heidän mielestään vankina ja liattuna ihan varmasti myös ihmisten siemenissä ja eritteissä, kuten kaikissa taivaallisissa ja maallisissa kehoissa ja kaikkien muidenkin asioiden siemenissä. Tästä seuraa, että heidän täytyy ruuansulatuksen avulla puhdistaa myös ihmissiemenet, kuten he puhdistavat siemeniä myös muissa kuluttamissaan ruoka-aineissa. Sen takia heitä juuri kutsutaankin kataristeiksi eli puhdistajiksi, sillä he puhdistavat jumalan olemusta niin suurella huolella, että eivät pidättäydy edes noin kuvottavan ruuan häpeällisestä nauttimisesta.

Manikealainen ruokavalio

11. Manikealaiset eivät syö lihaa ollenkaan, sillä jumalan olemus on luopunut kaikesta kuolleesta ja tapetusta, joten jäljelle on jäänyt vain sellaista materiaa, jota ei kannata valittujen vatsassa puhdistaa. He eivät syö edes munia, sillä nehän kuolevat sillä hetkellä, kun niiden kuori rikotaan, eivätkä manikealaiset siis ravitse itseään minkään kuolleen olennon ruumiilla. Vain jos lihasta on jotain imeytynyt vehnäjauhoon, se on heidän mielestään vielä elossa ja syötävissä. Eivätpä he juo edes maitoa ravinnokseen, vaikka se on lypsetty tai imetty elävän eläimen ruumiista. Tämä ei johdu siitä, että he ajattelisivat, että maitoon ei ole enää lainkaan sekoittunut jumalan olemusta, vaan siitä, että heidän harhansa on vain niin epäjohdonmukainen. He eivät juo myöskään viiniä, vaan nimittävät sitä pimeyden ruhtinaiden sappinesteeksi. Viinirypäleitä he kyllä syövät. Myöskään rypälemehua tai aivan uutta viiniä he eivät juo.

12. He uskovat, että kuulijoiden sielut palaavat maailmaan uudelleen valittujen sieluina. Jos käy tuuri, kuulijat pääsevät oikotietä pitkin valittujen ruokien sieluiksi, joten heidät puhdistetaan sitten suoraan niin, ettei heidän tarvitse palata enää ruumiilliseen elämään. Muut sielut palaavat maailmaan uudelleen esimerkiksi karjaeläimiin tai kaikenlaisiin sellaisiin kasveihin, joissa on juuri ja jotka saavat ravintonsa maasta. He ajattelevat, että kasvit ja puut ovat sillä tavalla eläviä, että niissä oleva elämä on tuntevaa ja että kasvit tuntevat kipua, kun niitä satutetaan. Niinpä kasvit tuntevat tuskaa aina, kun niitä katkotaan tai niistä poimitaan jotain. Siksi heidän mielestään on ihan kamala rikos kitkeä pellosta ohdakkeita. Muutenkin he mielettömyydessään pitävät maanviljelystä ihmisten joukkomurhaan verrattavana rikollisuutena, vaikka kyseessä on kaikkein rehellisin elinkeino. Nämä rikokset he antavat kylläkin kuulijoilleen anteeksi, sillä hehän hankkivat näin ravinnon valituille, jotta sitten kun jumalan olemus on valittujen suolissa puhdistettu, se hankkisi anteeksiannon niille, jotka ovat tuoneet kasvit uhreina syötäviksi. Valitut eivät itse koskaan työskentele viljelyksillä, eivät poimi hedelmiä eivätkä riivi minkään kasvin lehtiä, vaan odottavat, että heidän kuulijansa tuovat ne heidän käyttöönsä. Näin he saavat elantonsa toisten ihmisten tekemistä murhatöistä, mikäli seurataan loppuun saakka heidän idioottimaista opetustaan. He myöskin varoittelevat kuulijoitaan, ettei kannata tappaa eläimiä, jos ei halua suututtaa taivaallisiin ruhtinaisiin sidottuja pimeyden ruhtinaita, joista siis kaikki lihallinen elämä on lähtöisin.

Manikealainen seksuaalietiikka

13. Jos manikealaiset harrastavat puolisoidensa kanssa seksiä, he pyrkivät välttämään lasten siittämistä ja synnyttämistä, jotta jumalan olemus, joka tulee ruuassa heidän sisäänsä, ei joutuisi enää enempää liimaantumaan kiinni lihan siteisiin heidän lapsissaan. Näin he muuten uskovat sielujen joutuvan lihan sisään, nimittäin ruuan ja juoman nauttimisen kautta. Perhe-elämän he siis epäröimättä tuomitsevat ja kun he kieltävät lasten synnyttämisen, he käytännössä kieltävät myös avioliiton, jonka päämäärä on juuri jälkikasvun syntyminen.

Manikealainen oppi ihmisestä

14. He opettavat, että Aadamin ja Eevan vanhemmat olivat Savun ruhtinaat. Heidän isänsä, jonka nimi oli Saklas, söi kaikki kumppaniensa tuottamat sikiöt. Kaiken jumalallisen luonnon sekoituksen, jonka hän sai aikaan, hän sitoi tiukasti kiinni jälkeläistensä lihaan, kun harrasti puolisonsa kanssa seksiä.

Manikealainen raamatuntulkinta ja oppi Jeesuksesta

15. He sanovat, että Kristus on se, jota meidän Raamatussamme sanotaan käärmeeksi. Hän valaisi Aadamin ja Eevan avaamaan tietämisen silmät ja erottamaan hyvän ja pahan toisistaan. Tuo Kristus on sitten myöhempinä aikoina tullut pelastamaan sielut, mutta ei ruumiita. Hänellä itsellään ei ollut todellista ruumista, vaan hän kantoi verhonaan jotain ruumiin kaltaista naamiota harhauttaakseen inhimilliset aistit havaitsemaan hänet. Sen seurauksena sekä hänen kuolemansa että ylösnousemuksensa ovat yhtä lailla valheellisia. He opettavat, että Jumala, joka antoi lain Mooseksen kautta ja puhui heprealaisten profeetoissa, ei ole todellinen Jumala, vaan yksi pimeyden ruhtinaista. Myös Uuden testamentin kirjoja he pitävät osin väärennettyinä ja valikoivat sieltä oman halunsa mukaan joitain kohtia ja hylkäävät toisia. Samoin he pitävät joitain apokryfisiä kirjoituksia Uutta testamenttia parempina, sillä totuus on kuulemma niissä säilynyt kokonaisena.

Manikealaisuuden organisaatio

16. Herran Jeesuksen Kristuksen lupauksen Pyhästä Hengestä, Puolustajasta (paracletus), he katsovat toteutuneen harhaoppinsa perustajassa, Manikeuksessa. Hän kutsuu itseään teksteissään Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, koska Jeesus Kristus lupasi lähettää hänet ja lähetti hänessä Pyhän Henkensä. Siksipä Manikeuksellakin oli sitten kaksitoista opetuslasta vastaamaan kahdentoista apostolin lukumäärää. Vielä nykyäänkin manikealaiset pitävät tuota lukua tärkeänä, sillä valittujensa joukosta heillä on kaksitoista Opettajaa ja vielä kolmastoista henkilö, joka on näiden Johtaja. Opettajat vihkivät lisäksi seitsemänkymmentäkaksi piispaa ja nämä piispat sitten vihkivät lukemattoman määrän manikealaisia presbyteerejä. Piispoilla on myös diakoneja. Muita kutsutaan sitten vain valituiksi. Hekin voivat kyllä saada lähetystehtävän, jos ovat siihen soveliaita, jotta pitäisivät yllä ja vahvistaisivat tätä harhaoppia siellä, mihin se on jo juurtunut, ja kylväisivät sen siemeniä sinne, missä sitä ei vielä tunneta.

Kaste

17. He ajattelevat, että vesikaste ei pelasta ketään eivätkä kasta ketään niistä, joita ovat onnistuneet yhteisöönsä harhauttamaan.

Rukouselämä

18. He rukoilevat päivittäin aurinkoa, aina sen mukaan missä ilmansuunnassa se on. Yöllä he rukoilevat kuuta, jos se on näkyvissä. Jos kuuta ei näy taivaalla, he rukoilevat pohjoiseen päin kääntyneinä, sillä sitä kautta aurinko kulkee, kun se on laskenut länteen ja palaa aamuksi itään.

Vapaa tahto, synti ja eskatologia

19. Heidän mielestään synnin alku ei ole tahdon vapaassa valinnassa vaan vihollisen valtakunnan olemuksessa, joka on heidän opetustensa mukaan sekoittunut ihmisiin. Kaikki ruumiillinen todellisuus on heidän mielestään pahan tietoisuuden aikaansaannosta, eikä Jumalan luomaa. Tuo paha tietoisuus on yhtä ikuinen kuin Jumala, mutta edustaa Jumalalle vastakkaista voimaa. He sanovat, että lihan himo, jonka kautta liha himoitsee henkeä vastaan, ei ole peräisin ensimmäisen ihmisen turmeltuneesta luonnosta eikä ole meissä ihmisissä läsnä vain heikkoutena, vaan väittävät, että se on vastakkaista olemusta, joka riippuu meissä kiinni ja kun me puhdistumme ja vapaudumme siitä, se erotetaan meistä kokonaan pois ja elää meistä irrallaan oman olemuksensa varassa kuolemattomana. Nämä kaksi sielua tai kaksi tietoisuutta, joista toinen on hyvä ja toinen on paha, saavat aikaan yhden ihmisyksilön sisällä kamppailun, kun liha himoitsee henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan. Tätä vikaa ei meistä paranneta niin, että se kerran lakkaa kokonaan olemasta, kuten me opetamme. Sen sijaan manikealaiset opettavat, että lihan himo otetaan meistä irralleen ja erotetaan omaksi pahuuden olemuksekseen, ja kun tämä maailmanaika kerran loppuu koko maailmankaikkeuden tuhoavaan tulimyrskyyn, himo jää elämään eräänlaisena möhkäleenä (globus), jonkinlaisessa loputtomassa vankilassa, ja kohtaa tällä tavalla tappionsa. He opettavat myös, että tähän möhkäleeseen tulee aina jäämään kiinni jonkinlaisena peitteenä ja verhona kiinni myös sellainen osa hyvien sielujen olemusta, jota ei kyetty puhdistamaan pahuuden olemuksen saastasta.

de haeresibus 46 (CCL 46, 312–320)